Suomen Hammaslääkäriseura

Tutkijavierailulla NIOM:ssa

( 07.12.2017 )

Tätä kirjoittaessani on jo lähes joulukuu ja minulla on takanani 3 kuukautta NIOM:n tutkijavierailua. Melkoisia kuukausia ovat olleet. Hankalimmat asiat olivat alussa, ja sen jälkeen elo on ollut mukavan tasaista. Perheelle sopivaa kalustettua asuntoa oli todella vaikea löytää, eikä lopputulos aluksi vakuuttanut. Mutta parin muuton jälkeen Oslon koti on löytynyt ja elo jatkuu entistä parempana.

Mieheni Toni on jo lähes sankarin statuksella (paikallisten mielestä, minähän sen olen tiennyt aina) hoitanut kolmea lastamme; Annia 5 v., Emmaa 3 v. ja Iidaa 1 v. kotona minun ollessa päivät NIOM:lla.

Työskentely NIOM:lla riippuu suuresti oman projektin luonteesta. Täällä on hieno ja ilmeisesti hyvin ajanmukainen laboratoriovälineistö, ja monet tulevatkin tänne juuri niiden takia. Oma työhuoneeni sijaitsee 2. kerroksessa, jossa työskentelevät muutkin vierailevat tutkijat, väitöskirjatyöntekijät ja Erasmus-opiskelija. Täältä löytyy mukava kirjo eri kansallisuuksia! Omien hammaslääkärin perusopintojen aikana vietin välivuoden armeijassa ja ulkomaan vaihto jäi tekemättä, joten tämä kokemus paikkaa jonkin verran tuotakin aukkoa.

Itsellä työt ovat tähän asti olleet pääasiassa tietokoneen näpyttelyä ja tilasto-ohjelmien pyörittämistä, mutta viimeisen kuukauden aikana olen tutustunut myös solulaboratorion toimintaan. Onpa ollut hauskaa opetella taas uutta! NIOM:n yksi hienous tilojen lisäksi ovat henkilökunnan ja vierailijoiden erilaiset ammattitaustat. Hammaslääkärit ovat täällä vähemmistössä, mutta sanoisin, että tuomme tutkimushommiin sopivaa kliinistä twistiä. Täällä olen konkreettisesti tajunnut sen, kuinka tärkeä on ymmärtää ilmiö ensin mikro tasolla, jotta sen voi oikeasta ymmärtää myös makro tasolla.

Ulkomailla, vieraassa ympäristössä tulee myös helpommin analysoitua itseään. Täällä olen rekisteröinyt selkeämmin omat vahvuuteni ja heikkouteni tutkijana. Olen tehokas ja aikaansaapa, innostun helposti ja olen nopea oppimaan uutta. Toisaalta olen kärsimätön, ja minulla on joskus haasteita sopeutua erilaisiin työskentelytyyleihin. Ja kuinka haastavaa onkaan välillä ilmaista itseään vieraalla kielellä. 

Norjassa tutkimustyötä arvostetaan ja käytettävissä oleva rahoitus on toista luokkaa, mihin olin tottunut. Täällä rahasta ei käytävillä puhuta: tarpeelliset ja kiinnostavat tutkimukset voi usein suorittaa ilman erillisiä anomuksia. Näin sen toivoisi olevan kaikkialla! Samalla toki täytyy ihailla, kuinka upeaa tutkimusta esimerkiksi Suomessa tehdäänkään huomattavasti pienemmällä tutkimusrahoituksella. Varmasti kaikilla tilanne ei ole ankea Suomessakaan, mutta tiedän, että monet ovat ahtaalla.

Parasta antia tällä tutkimusjaksolla lienee kuitenkin verkostoituminen ja yhteistyön tekeminen uusien ihmisten kanssa. On aina hieman pelottavaa ottaa askel sivuun omalta mukavuusalueelta, mutta ainakin omalla kohdallani se kannatti. Kannatti laittaa oma talo vuokralle, puhua ympäri perhe (helppoa) ja muuttaa Osloon. Uuden oppimiseen ja oivaltamiseen ei vaan kyllästy. Se on se tutkimuksen tekemisen suola.

Lapseni ovat vielä melko pieniä, mutta tietysti toivon, että heillekin jää Oslon ajastamme mukavat muistot. Aikanaan maailma on toivottavasti hyvin avoinna myös heille. 

Tarja Tanner

Kirjoittaja on hammaslääketieteen tohtori ja tutkijatohtori, joka vierailee tällä hetkellä tutkijana NIOM:lla.


Kuvassa on Krister Gjestvang GrØnlien ja Tarja Tanner.