Maailman terveysjärjestö (WHO) määrittelee lapsen kaltoinkohtelun seuraavasti: "Lapsen kaltoinkohtelu käsittää kaiken sellaisen fyysisen ja psyykkisen pahoinpitelyn muodot, seksuaalisen hyväksikäytön, laiminlyönnin taikka kaupallisen tai muun riiston, josta seuraa todellista tai mahdollista vaaraa lapsen terveydelle, elämälle, kehitykselle tai ihmisarvolle suhteessa, jossa on kyse vastuusta, luottamuksesta tai vallasta."
Lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri, LKT Satu Kivitie-Kallio näkee lasten kaltoinkohtelun monet muodot HYKSin Lastenklinikan sosiaalipediatrian vastaanotolla. Tietojen keruu 2000-luvun julkaisuista paljastaa jopa 4–16 %:n lapsista joutuvan fyysisen kaltoinkohtelun uhriksi vuosittain. Hoidon laiminlyönnin ja emotionaalisen kaltoinkohtelun sekä seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuu lähes 10 % lapsista. Tilanteen väitetään olevan tällainen myös niin sanotuissa korkean tulotason maissa. Kivitie-Kallio muistutti, että viralliset tilastot eivät päädy noin korkeisiin lukuihin: kaltoinkohtelutilastojen arvellaan näyttävän vain noin kymmenesosan todellisuudesta.
Laiminlyönnissä, joka on yleisin kaltoinkohtelun muoto, lapsen perustarpeista ei huolehdita. Laiminlyönti voi olla jatkuvaa, mutta myös tilapäistä, kuten joskus perheen kohdatessa suuria muutoksia ja tukiverkkojen samalla pettäessä. Jokaisen lapsen tulisi saada esimerkiksi rakkautta ja hoivaa, tulla nähdyksi, kuulluksi ja kunnioitetuksi, elää turvallisessa ympäristössä, saada ikäiselleen sopivia virikkeitä, terveydenhuoltoa ja opetusta. Yleisestä hoidon laiminlyönnistä voi kertoa lapsen yleinen olemus, esimerkiksi lapsen tai vaatteiden pinttynyt likaisuus. Fyysistä laiminlyöntiä on mm. se, että lapsi ei saa iänmukaista ravintoa ja hänet puetaan vuodenaikaan sopimattomalla tavalla. Terveydenhoidon laiminlyöntiä on taas tarpeellisen lääketieteellisen hoidon viivästyminen tai keskeytyminen. Tällä perusteella hammashoidon laiminlyönti on varsin yleistä. Hammashuollossa on toistaiseksi määrittelemättä, millaiset tilanteet täyttävät laiminlyönnin kriteerit.
Lasten kaltoinkohtelusta ei tarpeeksi usein ilmoiteta lastensuojeluviranomaisille. Kivitie-Kallion mielestä kyseessä on usein tietämättömyys ilmoitusvelvollisuudesta tai kaltoinkohtelun merkeistä. Terveydenhuollossa, kouluissa, neuvoloissa ja sosiaalipalveluissa on syytä pitää silmät auki. Ristiriidat lapsen fyysisten vammojen ja selitetyn syntytavan kanssa olisi opittava huomaamaan. Ilmoitusten vähäisyyteen voi vaikuttaa myös pelko siitä, että ilmoittaminen aiheuttaa enemmän harmia kuin hyötyä. Herkässä asiassa pelätään myös vanhempien reaktioita. Toisaalta aiheettomaksi osoittautuvan ilmoituksen tekeminenkin pelottaa, onhan turhaa epäillyksi joutuminen huoltajille erittäin raskasta.
Satu Kivitie-Kallio korosti kaltoinkohtelualan asiantuntijoiden verkostoitumista yli kuntarajojen. Eri alojen lääkäreiden, mukaan lukien hammaslääkärit, lastensuojelun ammattilaisten ja poliisien yhteistyö on kaltoinkohteluasioissa välttämätöntä.
Lähde: Satu Kivitie-Kallion luento Helsingin yliopiston Hammaslääketieteen laitoksella 15.4.2009.
Päivi Hölttä
Suomen Hammaslääkärilehti 8/2009