Parodontiitti-suositukseen on tehty kohdennettu päivitys uusien kansainvälisten diagnostisten kriteerien mukaisesti. ICD-10-koodien mukaiset diagnoosit ovat edelleen käytössä, mutta niiden lisäksi tulee määrittää kuinka pitkälle parodontiittti on edennyt (vaiheet I-IV) ja potilaan riskiluokka (A-C). Suositus ottaa myös ensimmäistä kertaa kantaa siihen, mitkä ovat terveen parodontiumin kriteerit.
Taskusyvyyksien lisäksi kiinnityskadon ja luukadon määrä ovat keskeisiä tekijöitä taudin vaiheen määrittämisessä. Lisäksi huomioidaan vaikeat luumuutokset ja luukato furkaatioalueilla. Pitkälle edenneessä vaiheessa (IV) on jo menetetty useita hampaita (vähintään 5) parodontiitin vuoksi ja purentakyky on heikentynyt. Riskiluokkiin jako perustuu ensisijaisesti luukadon etenemisnopeuteen tai luukadon prosentuaaliseen määrään ikään suhteutettuna. Lisäksi riskiluokkiin vaikuttaa tupakointi ja diabetes. Riskiluokkia käytetään myös jaottelemaan parodontiitti komplisoitumattomaksi (A) tai komplisoituneeksi (B-C).
Suosituksen päivitetyt diagnoositaulukot sekä niiden tulostettavat versiot helpottavat kliinikon diagnoosin tekoa käytännön arjessa.
Tutustu päivitettyyn parodontiitin Käypä hoito -suositukseen.