puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Koiran läsnäolon vaikutus pelkäävän potilaan hammashoitotilanteeseen

Koiran läsnäolon vaikutus pelkäävän potilaan hammashoitotilanteeseen

10.6.2020 klo 23:15
Kyselytutkimuksella selvitettiin koiran hammashoitotilanteessa läsnäolon vaikutusta potilaiden itseraportoituun hammashoitopelkoon.

Lähtökohdat

Koiran läsnäolo voi vähentää ihmisen pelkoa, stressiä ja ahdistuneisuutta, ja sitä voidaan käyttää huomionsiirtoon ahdistavissa tilanteissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten koiran läsnäolo vaikuttaa hammashoitopelkoisten potilaiden hammashoitotilanteisiin (n = 14).

Menetelmät

Potilaat (n = 12) olivat Oulun kaupungin pelonhoitoyksikössä hoidossa olevia, eri-ikäisiä hammashoitopelkoisia vapaaehtoisia. Koirat olivat ns. kaverikoiria, joiden sopivuus hammashoitotilanteeseen testattiin. Potilaskäynneillä tehtiin perushammashoitoa ja protetiikkaa, ja tarvittaessa käytettiin ilokaasusedaatiota.

Tutkimusaineisto koostui potilaiden sekä hammaslääkärien ja -hoitajien täyttämistä, hoitokokemusta arvioivista lomakkeista. Potilaiden pelkoa selvitettiin pelkolomakkeiden (MDAS, D-VAS, GFS) avulla. Potilaan kokemusta koiran läsnäolon vaikutuksesta arvioitiin VAS-asteikolla ennen hoitotilannetta ja sen jälkeen.

Tulokset

Potilaat kuvasivat hyötyneensä koiran läsnäolosta. Potilaat, joita koiran läsnäolo rauhoitti, raportoivat sen vähentäneen myös pelkoa ennen hoitotilannetta ja sen jälkeen.

Hoitohenkilökunta arvioi työnsä helpottuneen ja tämän seurauksena myös nopeutuneen merkittävästi koiran läsnäollessa.

Koiranomistajat arvioivat kokemuksen positiiviseksi.

Johtopäätökset

Koiran läsnäolo saattaa helpottaa joidenkin pelkäävien potilaiden hammashoitotilannetta.

Kirjoittajat

Taina Kankaala¹, EHL
Opetushammashoitola, Oulun kaupunki

Juuso Kela¹, HLK
Suun terveyden tutkimusyksikkö, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto

Mimmi Tolvanen, FT, dosentti
Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto

Taina Käkilehto, EHL
Opetushammashoitola, Oulun kaupunki

Päivi Rajavaara, HLT, EHL
Suun terveyden tutkimusyksikkö, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto

Leena Niskanen, EHL
Suun terveyden tutkimusyksikkö, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto

Vesa Pohjola, HLT, EHL
Suun terveyden tutkimusyksikkö, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto

Katriina Tiira, FT, Eläinten käyttäytymistieteen dosentti
Kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osasto, Helsingin yliopisto

Vuokko Anttonen, professori emerita
Suun terveyden tutkimusyksikkö, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto
vuokko.anttonen@oulu.fi

¹Kirjoittajien osuus on tasavertainen.

Kirjoitus perustuu HLL Juuso Kelan hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon sisältyvään syventävien opintojen tutkielmaan.

Kirjoittajilla ei ole sidonnaisuuksia, jotka voisivat vaikuttaa artikkelin sisältöön.

Kirjoittajat kiittävät koirien ohjaajia yhteistyöstä tutkimuksen onnistumiseksi. Erityiskiitos Elina Paaso ja Tara sekä Outi Laasanen ja Manu.

Suom Hammaslääkäril 2020; 7: 28-35
Kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan Hammaslääkärilehden arkistossa noin kuukauden viipeellä ensijulkaisusta.

Artikkelin tila:
Julkinen
Taina Kankaala, Juuso Kela, Mimmi Tolvanen, Taina Käkilehto, Päivi Rajavaara, Leena Niskanen, Vesa Pohjola, Katriina Tiira, Vuokko Anttonen
Pääkategoria:
Kainalojutun teksti:

There is some evidence that animal-assisted intervention (AAI) can provide emotional relief or even influence physiological responses in various medical and mental conditions. The aim of this study was to test the effect of a dog’s presence while treating fearful dental patients.

Patients aged 5–58 (n=12) of the Clinic for Fearful Dental Patients in the city of Oulu, Finland, comprised the study population. The dogs were so called “pal dogs” and were tested beforehand to suit AAI.

The data comprised questionnaires filled out by patients/caretakers before and after dental sessions and by personnel after the dental treatment. Dental fear forms were used to evaluate dental fear (MDAS, D-VAS, GFS). Everyone of the patients suffered from dental fear, six of whom were severe (MDAS≥19).

Dental procedures included e.g. fillings, root canal treatment and prosthetic treatment. Nitrous oxide conscious sedation was used, if needed. If patients reported a calming effect of a dog’s presence, they also reported less fear after the dental situation than before it (p=0.017). If a dentist reported that work was easier in a dog’s precense, the dental treatment also became faster (p=0.008). The response of the dog owners was positive in all cases.

AAI with a dog was recommended as a good future choice for all but one of the patients. The presence of a dog in a dental situation seemed to be beneficial for the patients and personnel. A suitable dog can be an excellent distraction tool among other psychological methods when treating fearful dental patients.

Kainalojutun otsikko:
Animal-assisted intervention using a dog in the treatment of fearful dental patients