puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Endodonttinen parestesia liittyy yleensä huulen tuntohermoon

Alaleuan hammasjuurten yli-instrumentaatio tai ylitäyttö aiheuttaa helposti endodonttisen parestesian. Melkein kaikki endodonttiset materiaalit ovat neurotoksisia, ja alaleuassa ne joutuvat helposti kosketuksiin hermojen kanssa. Hoidossa on syytä kiinnittää tarkkaa huomiota huolellisen kuvantamisen ja huuhtelun lisäksi juurten kärkien etäisyyteen mandibulaarikanavasta ja mentalisaukosta.

Tutkimuksessa kuvattiin tapaus, jossa 60-vuotias nainen haki hoitoa yleishammaslääkäriltä alahuulen parestesiaan. Parestesia ilmeni sekä intra- että ekstraoraalisesti alahuulen vasemmalla puolella ja ulottui alaleuan keskilinjasta toiseen premolaariin saakka. Parestesia oli kestänyt kuukauden, eikä muita oireita ollut. Röntgentutkimuksessa havaittiin juurihoidetun toisen premolaarin juuren kärjessä apikaalinen leesio. Yleispraktikko yritti tehdä uusintajuurihoidon, mutta ei onnistunut saavuttamaan juurenkärkeä. Toimenpiteen jälkeen potilaalle kehittyi kivulias abskessi, ja paresteria-alue laajeni. Tämän jälkeen potilas ohjattiin endodontian erikoishammaslääkärin pakeille. Spesialisti hoiti juurikanavan puutteelliseksi jääneen kemomekaanisen puhdistuksen loppuun. Juurikanavan kemomekaanisessa preparoinnissa käytettiin 3 % natriumhypokloriittia, ja kanava laajennettiin apikaaliseen kokoon 40 Profile-instrumenteilla. Oikean työskentelysyvyyden varmistamiseksi käytettiin apuna apex-mittaria. Kanavaan laitettiin kalsiumhydroksidia, ja hammas paikattiin väliaikaisesti Cavitilla ja IRM:llä.  

Kaksi kuukautta myöhemmin oireet olivat helpottaneet merkittävästi. Puutunut alue oli pienentynyt, ja hammas oli oireeton. Juurikanava täytettiin normaalisti, ja potilas ohjattiin omalle hammaslääkärille hampaan lopullista paikkausta varten.  Vuoden kuluttua korjaavasta hoidosta oireet olivat hävinneet kokonaan.

Endodonttinen parestesia, johon voi liittyä polttelun, pistelyn, kivun, kuumuuden tai kylmyyden tunnetta, saattaa aiheutua useista paikallisista tai systeemisistä tekijöistä. Paikallisia tekijöitä ovat esimerkiksi paikallispuudutus, trauma, paikalliset infektiot ja endodonttiset komplikaatiot. Systeemisiä tekijöitä voivat olla mm. mikrobi-infektiot, MS-tauti tai diabetes.

Kirjallisuuskatsauksesta selviää, että endodonttista alkuperää olevan parestesian aiheuttaa monesti juurten yli-instrumentaatio ja/tai ylitäyttö. Melkein kaikki endodonttiset materiaalit, kuten huuhteluaineet, tiivisteet ja sidosaineet, ovat jossain määrin neurotoksisia ja saattavat siten laukaista eläviä kudoksia vaurioittavan tulehdusprosessin. Kliinisesti tästä voi seurata kova kipu, turvotus ja jäykkyys.

Suurin osa tapauksista liittyy huulen tuntohermoon ja sen haaroihin. Alaleuan anatomia suosii endodontisessa hoidossa käytettävien aineiden joutumista mandibulaarikanavan alueelle. Huomiota tuleekin kiinnittää juurten kärkien ja mandibulaarikanavan sekä mentalisaukon väliseen etäisyyteen. Komplikaatioita voidaan välttää huolellisella operaatiota edeltävällä tutkimuksella, hyvälaatuisilla röntgenkuvilla, huolellisella huuhtelulla ja juurikanavien täyttötekniikalla.

Parestesia voi kestää muutamasta päivästä useisiin kuukausiin, ja se voi jopa jäädä pysyväksi. Hermojen toipuminen riippuu vahingon mekaanisesta ja kemiallisesta vakavuudesta sekä siitä, miten nopeasti vahingon aiheuttaja poistetaan.

Kuvatussa potilastapauksessa parestesia todennäköisesti johtui periapikaalisesta leesiosta.  Aikaisemmalla hoitokerralla juurikanavan puhdistusta ei oltu saatu ulotettua juuren kärkeen saakka, mikä on saattanut auttaa alkuperäisen periapikaalisen leesion säilymisessä tai kasvussa tai aiheuttanut uuden leesion, joka esti huulen tuntohermon normaalin toiminnan mekaanisen paineen tai bakteeritoiminnan kautta.

Laura Kimari, Apollonia

Lähde: Ahonen M, Tjäderhane L. Endodontic-related Paresthesia: A Case Report and Literature Review. J Endod 2011; 37: 1460–4.