puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Eroosio-ongelmaan on puututtava ajoissa

Hammaseroosion riski lasten ja nuorten suunterveyden vaarantajana on viime vuosikymmeninä kasvanut. Happamien juomien kulutuksen lisääntyminen on todella hälyttävää, painottaa dos., EHL Sára Karjalainen. Hoidon onnistumisen kannalta tärkeää on ongelman varhainen diagnoosi. Uusi BEWE-tarkastusmenetelmä auttaa havaitsemaan eroosion merkit aikaisessa vaiheessa.

Nykyisin eroosio määritellään kudoskadoksi, joka saattaa johtaa hypersensitiivisyyteen, purentakorkeuden madaltumiseen ja hampaiston epäesteettisyyteen. Eroosiossa hammaskudoksen liukeneminen tapahtuu ilman bakteerien vaikutusta. Eroosiovauriot näkyvät kliinisesti hampaan pinnan kulumisena, perikymatajuovien häviämisenä, kiilteen optisten ominaisuuksien muuttumisena ja silkinhohtoisuutena. Edetessään eroosio aiheuttaa muutoksia hampaan alkuperäiseen morfologiaan; kuperat pinnat muuttuvat tasaisiksi ja edelleen koveriksi, jolloin täytteet jäävät koholle.

Eroosion hoidossa etiologialla on suuri merkitys, sillä syiden tunnistaminen auttaa hoidon kohdentamisessa. Eroosion etiologisia tekijöitä ovat yleisterveys (mm. refluksitauti ja syömishäiriöt), lääkkeet, syyhygienian tottumukset ja elintavat (ravintotottumukset ja liikunta). Sylki korjaa ”etsautunutta” hampaan pintaa remineralisaation avulla. Kun syljeneritys vähenee esimerkiksi sairauden, lääkityksen, laihdutuksen tai urheilun ansiosta, ovat eroosiovauriot suuremmat.

· Eroosioon vaikuttavista tekijöistä etenkin ruokavalio on perusteellisesti muuttunut aikaisempaan verrattuna, toteaa Karjalainen. Nykyään happamia mehuja ja juomia käytetään noin kolme kertaa runsaammin kuin 1980-luvulla, ja siemailu on jatkuvaa. Virvoitusjuominen nauttiminen nostaa eroosioriskin 2,4-kertaiseksi. Hedelmämehut ovat myös suuri ongelma titrattavan eli happoa neutralisoivan happamuuden sekä kalsiumia sitovan ominaisuutensa takia.

Kaksitoistavuotiaista nuorista keskimäärin joka neljännellä esiintyy eroosiota yhdessä tai useammassa hampaassa, ja eroosiovaurioita löytyy myös maitohampaista. Erään englantilaistutkimuksen mukaan jopa 60 % lapsista kärsii sekä karies- että eroosiovaurioista. Teollistuneissa maissa, missä yhtäältä mehujen ja virvoitusjuomien ja toisaalta fluorihammastahnan päivittäinen käyttö ovat yleisiä, saattaa eroosio olla jopa kariesta yleisempi hammasterveysongelma.

Potilaan kannalta tärkeintä on tunnistaa alkava eroosio ajoissa ja pysäyttää sen eteneminen oikealla hoidolla. Tämä edellyttää alkavan eroosion rekisteröintiä normaalitarkastuksessa ja lisäksi systemaattista seurantaa. Karjalaisen mukaan pitkälti kariesriskiin perustuville tarkastuskäynneille tarvittaisiin myös eroosioseulonta.

Uusimman Basic Erosion Wear Examination (BEWE) -tutkimusmenetelmän (Bartlett D, Ganss C ym., 2008) avulla eroosio-ongelma voidaan havaita entistää varhaisemmassa vaiheessa. BEWE-menetelmässä eroosion merkkejä etsitään kaikista hampaista, viisaudenhampaat lukuun ottamatta. Kaikilta hampaan pinnoilta etsitään mahdollisia eroosiovaurioita ja ne ryhmitellään neljään eri luokkaan: ei kulumaa, hienorakenne hävinnyt, kovakudospuutos < 50 % ja kovakudospuutos > 50 %. Jokaiselta sekstantilta merkitään korkein arvo, ja lopuksi luvut lasketaan yhteen. Kun eroosiota tai sen riskitekijöitä havaitaan, tarvitaan potilaalle yksilöllinen hoitosuunnitelma. Hoitolinja suunnitellaan yhteenlaskettujen BEWE-arvojen mukaan. Eroosiovaurioita löydettäessä etiologiset tekijät selvitetään ja potilasta valistetaan. BEWE-arvojen kasvaessa tarkastusvälejä lyhennetään ja korjaavaa hoitoa lisätään tarvittaessa. Diagnoosi ja kuluneen hampaiston hoito voi olla haastavaa, koska attritiota, abraasiota ja eroosiota voi esiintyä samanaikaisesti, ja niiden vaikutusten ero voi olla häilyvä. Osin kiilteen pintarakenteen häviäminen selittyy myös ”normaalilla” kulumisella.

Kasvava eroosio-ongelma näkyy myös tieteellisten julkaisujen määrässä; vielä 1970-luvulla eroosiojulkaisuja ilmestyi alle 5 kappaletta vuodessa, mutta 2000-luvulla julkaisuja on ilmestynyt pitkälti yli sata vuodessa. Suomessa aiheesta julkaistiin 1990-luvulla yli 20 artikkelia, mutta 2000-luvulta julkaisuja löytyy vain muutama. Karjalainen peräänkuuluttaakin uutta suomalaista tutkimusta aiheesta · erityisesti lasten ja nuorten eroosiosta.

Annika Nissinen/Hammaslääkärilehti 1/2013

Lähde: Dos., EHL Sára Karjalaisen luento ”Tunnista eroosio ajoissa” Hammaslääkäripäivillä 15.11.2012.