Tiivistelmä
Peri-implantiitti on plakkiin liittyvä hammasimplantteja ympäröivien kudosten sairaus, jolle on tyypillistä etenevä luukato implanttia tukevassa luussa. Peri-implantiittivauriot ovat yleensä laajempia ja etenevät aggressiivisemmin kuin parodontiittivauriot. Implanttia tukevan luun etenevään katoon vaikuttavat monet tekijät, kuten plakki, mahdollinen samanaikaisesti esiintyvä parodontiitti sekä potilaan systeeminen terveydentila.
Peri-implantiitin hoitoon ei ole olemassa kultaista standardia, mutta siinä kannattaa noudattaa samantyyppistä porrastettua hoitopolkua kuin parodontiitin hoidossa: ensin tehdään tutkimus sairauden syiden selvittämiseksi, minkä jälkeen ovat vuorossa ei-kirurginen hoito, kirurginen hoito ja lopuksi ylläpitohoito. Ei-kirurgiseen hoitoon on tarjolla monenlaisia menetelmiä, mutta valitusta menetelmästä riippumatta pääsy implantin pintaan tulee aina varmistaa. Kirurgisen hoidon ensisijaisena tavoitteena on mahdollistaa kontaminoituneen implanttipinnan huolellinen puhdistus biofilmeistä. Kirurgiaan päädyttäessä on päätettävä, käytetäänkö resektiivistä vai rekonstruktiivista tekniikkaa vai näiden yhdistelmää; lisäksi pitää päättää, miten pinta dekontaminoidaan. Kirurgisen hoidon jälkeen potilas tarvitsee ylläpitohoito-ohjelman, jotta implanttia ympäröivät kudokset pysyvät terveinä.
Kirjoittajat:
Odd Carsten Koldsland, förste amanuens, PhD, specialisttandläkare (parodonti), Avd for periodonti, Inst for klinisk odontologi, Det odontologiske fakultet, Universitetet i Oslo, Norge
Christian Damgaard, adjunkt, PhD, Afd for parodontologi, Forskningsområdet Oral biologi og immunpatologi, Odont inst, Det sundhedsvidenskabelige fakultet, Københavns universitet, Danmark
Andreas Stavropoulos, prof, avd för parodontologi, Odont fak, Malmö högskola, Malmö, Sverige
Suom Hammaslääkäril 2022; 4: 28–35.
Kirjoitukset julkaistaan kokonaisuudessaan Hammaslääkärilehden arkistossa noin kuukauden viipeellä ensijulkaisusta.
Peri‐implantitis is a plaque‐associated disease in tissues around dental implants, characterized by a progressive loss of implant-supporting bone. The size of peri‐implantitis lesions tend to be larger in size and progress more aggressively than periodontitis lesions. A progressive loss of implant-supporting bone is influenced by a number of factors e.g. plaque, concomitant periodontal disease, and systemic health status. There is no golden standard in the treatment of peri-implantitis, but it is advantageous to follow a structured path similar to the treatment steps in periodontal therapy; an examination aiming to find the underlying causes of disease, non-surgical treatment, surgical treatment, and supportive treatment. Several different tools are available for non-surgical treatment, but the accessibility of the implant surface must be considered in every case. Surgery aims to primarily provide better access to the contaminated implant surface in order to achieve effective biofilm removal. A decision must be made, whether the surgical approach should be resective, reconstructive, or a combination thereof. Also, the means of surface decontamination must be considered. After surgery, patients need to be enrolled in a maintenance-program in order to keep the implants free of disease.
Viittaaminen
Koldsland OC, Damgaard C, Stavropoulos A. Peri-implantiitin hoito. Suom Hammaslääkäril 2022; 27(4): 28–35.