Suomessa aikaisin aloitetulla ja yksinkertaisin kojein toteutetulla oikomishoidolla on ollut erityinen asema. Varhaishoitoa tukee myös Suomen toimiva seulontajärjestelemä, joka tuo lapset ja ortodontit yhteen tarvittaessa jo ensimmäisen vaihduntavaiheen alkaessa. Varhaishoidon tueksi kaivataan kuitenkin vielä lisää tutkimusnäyttöä.
Varhaishoidon vähäinen tutkimusnäyttö johtuu osin tutkimusasetelmista.

– Oikomistulosten kestoa selvittäneissä tutkimuksissa, PAR-indeksillä mitattuna, kiinteillä kojeilla saadut hoitotulokset näyttäytyvät parempina kuin varhaishoitoon perustuvilla yksinkertaisilla kojeilla saadut tulokset heti hoidon jälkeen, mutta retention jälkeen erot häviävät. Pitkällä aikavälillä kiinteäkojehoitojen jälkeinen palautuminen näyttäisi olevan suurempaa verrattuna varhaishoitoon, huomauttaa Tromssan yliopiston prof. Heidi Kerosuo.

Tutkimuksissa tulisikin ottaa huomioon myös oikomistuloksen palautuminen. Kerosuo muistuttaa, että hoitoaikoja kannattaisi käsitellä monesta näkökulmasta ja huomioida retentioaika.

Tutkijat alkavat olla yhtä mieltä siitä, että varhaishoito on aiheellista toiminallisen ristipurennan ja luustoperäisen A III -luokan virhepurennan korjaamisessa. Lisäksi suuressa horisontaalisessa ylipurennassa varhaishoito näyttäisi vähentävän etuhampaiden traumariskiä. Varhaishoitoa puoltavat myös muutamat tutkimustulokset, joiden mukaan varhaishoidolla saavutettaisiin pysyvämpiä tuloksia pitkällä aikavälillä.

Purennanohjaimella ensimmäisessä vaihduntavaiheessa suoritetun hoidon on todettu korjaavan tehokkaasti AI- ja AII-luokan virhepurentoja lyhyellä aikavälillä. Nyt tulossa on myös pitkän aikavälin seurantatuloksia. Nämä toistaiseksi julkaisemattomat tulokset viittaavat siihen, että varhaishoito purennanohjaimella, jota aktiivivaiheen jälkeen käytetään retentiokojeena kasvun loppuun asti, voi olla toimiva hoitovaihtoehto ja tuottaa viimeistellyn ja pysyvän hoitotuloksen ilman muuta hoitoa.

Varhaishoidon kritiikiksi on usein esitetty myös ko-operaation puute lapsilla. Tutkittaessa irtokojeen käyttöä käytönseurantalaitteella ko-operaatiossa ei kuitenkaan näyttänyt olevan eroja eri ikäryhmien välillä.

Kaiken kaikkiaan varhaishoidon tueksi tarvittaisiin laajempia ja yhtenäisillä kriteereillä tehtyjä tutkimuksia.

Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 10/2016

Lähde: Prof. Heidi Kerosuon luento Monta mieltä varhaisesta oikomishoidosta. Carin Johanson seminaari, Tampereella 12.8.2016.