Peruskeinot karieksen ehkäisyyn tunnetaan hyvin, mutta toteuttamisessa on vielä kirimistä. Noin 30 % lapsista ja nuorista ei harjaa hampaitaan kahdesti päivässä, muistutti emeritusprofessori Svante Twetman. (Kuva: Anna-Kaisa Noki-Helmanen)
Karies on maailmanlaajuisesti yksi yleisimmistä sairauksista, joka kuitenkin olisi ehkäistävissä hyvällä suuhygienialla, kiinnittämällä huomiota ravitsemustottumuksiin ja fluoridia käyttämällä. Ennaltaehkäisy on kuitenkin osoittautunut hyvin haastavaksi tehtäväksi sairauden luonteen takia, muistutti ruotsalainen emeritusprofessori Svante Twetman Apollonia Symposiumissa.
Sairauden taustatekijöiden vuoksi myös korkean riskin potilaita ja erityisen prevention tarvetta voi olla joskus vaikea tunnistaa.
WHO liittää karieksen hitaasti kehittyviin ja pitkäkestoisiin tarttumattomiin tauteihin, jotka liittyvät elintapoihin, ympäristötekijöihin ja ikään. Laajat pitkittäistutkimukset eri mantereilta ovat vahvistaneet näyttöä siitä, että lapsuusajan köyhyys, matalan tulotason ympäristö ja ylipaino lisäävät aikuisiän kariesriskiä, ja vanhempien heikko suunterveys nostaa lapsen kariesriskiä 2,5-kertaiseksi. Toisaalta säännölliset käynnit vastaanotolla ja ruokaneuvonta pienentävät riskiä. Merkittävä uusiseelantilainen Dunedinin monitieteiden terveys- ja kehitystutkimus on seurannut yli tuhannen ihmisen kohorttia vuodesta 1972 ja osoittanut vahvan yhteyden suusairauksien ja muiden sairauksien välillä.
– Esimerkiksi viimevuotiset tulokset kertovat, että henkilöillä, joilla on heikko suunterveys varhaisessa iässä, on myös heikompi mielenterveys ja hyvinvointi aikuisena, kertoo Twetman.
Kariekseen vaikuttavatkin pitkälti samat taustatekijät kuin muihin ei-tarttuviin sairauksiin, ja monet näistä sairauksista ovat yhteydessä toisiinsa.
Geeneillä iso rooli
Merkittävän roolin kariesalttiudessa saavat geenit. Ruotsalainen Vipeholmin sokeritutkimus osoitti jo 1950-luvulla, että sokerin kulutus vaikutti eri tavoin eri potilaisiin. Niistä potilaista, joille tarjottiin makeisia monta kertaa päivässä aterioiden välissä, 40 %:lle ei kehittynyt kariesta kahden vuoden aikana, ja potilaista, joille ei tarjottu sokerituotteita, 25 % sai karieksen. Tulokset viittasivat geenien vahvaan vaikutukseen. Tänä päivänä tunnetaan monia eri tavoin suunterveyteen vaikuttavia geenejä, jotka tekevät suun haavoittuvaksi: kiilteen kehitykseen ja koostumukseen, syljen koostumukseen, biofilmin rakenteeseen ja toimintaan sekä makumieltymyksiin vaikuttavia geenejä.
– Geenit selittävät noin 30–50 % hampaiden reikiintymisalttiuden vaihtelusta. Jos henkilöllä on tietty yhdistelmä näitä geenejä, hänen riskinsä saada kariesta voi olla jopa kolminkertainen, sanoo Twetman.
Ehkäisy on tasapainon säilyttämistä
Syntymästä noin kolmeen ikävuoteen lapsen suuhun rakentuvat yksilölliset biofilmit, ja suuhun kolonisoituu suhteellisen stabiili bakteerikanta. Tutkimusten mukaan muun muassa äidin perimällä, synnytystavalla ja imetyksellä on iso vaikutus bakteerikantaan. Biofilmit pysyvät suhteellisen vakaina pitkälle aikuisuuteen, kunnes muun muassa ikä ja lääkitykset muokkaavat suun mikrobiomia ja heikentävät puolustusta.
Eubioottinen mikrobiomi tarkoittaa isännän kanssa tasapainossa olevaa mikrobiomia, joka suojaa ja ylläpitää terveyttä. Jos mikrobiomia häiritään ja puolustus pettää, tilanne suosii patogeenisiä mikrobeja, jotka toimivat etenkin yhdessä ja kääntävät mikrobiomin dysbioottiseksi. Twetman muistuttaa, että aikainen dysbioosi on vielä mahdollista hoitaa, sillä muistijälki normaalista tilanteesta, ”kolonisaatiomuisti” on vahva. Karieksen ja muiden suusairauksien ehkäisy onkin pitkälti mikrobiomin tasapainon säilyttämistä ja näin ihmisen oman puolustuskyvyn vaalimista.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 4/2026