Tupakoinnin vaikutukset suunterveyteen ovat hammaslääkäreille tuttuja. Tupakkaan liitettyjen sairauksien ja oireiden kirjo on niin moninainen, että tupakoimattoman on vaikea ymmärtää, miksi toinen valitsee tupakan. Kun hammaslääkäri motivoi potilastaan lopettamaan tupakoinnin, on hyvä ymmärtää, mistä potilas luopuu ja mitä vaikutuksia sillä on, totesi HLT, EHL Mirja Puranen Hammaslääkäripäivillä.
Tupakkavalistus on taitolaji. Potilaan motivoiminen ja valistaminen syyllistämättä ja pelottelematta ja silti viestin kuulluksi saaminen ei ole helppoa. Helppoa ei ole tupakoinnin lopettaminenkaan, ja hammaslääkärin apu lopettamisprosessin aikana voi olla merkittävää. Joka toinen tupakoitsija kuolee tupakan aiheuttamiin sairauksiin. Tupakoinnin lopettamisen kustannustehokkuus on valtava kaikille osapuolille, ja siksi tupakoitsijaa kannattaa aina auttaa. Tupakanvastainen työ on haastavaa, mutta onnistuessaan hyvin palkitsevaa.
Aloittaessaan potilaan motivoinnin tupakoinnin lopettamiseen hammaslääkärin olisi hyvä pitää mielessään nikotiinin positiiviset vaikutukset. Keskittymiskyky ja muisti paranevat, nikotiini tuottaa mielihyvää, rentouttaa ja luovuus on terässään. Nälän tuntemukset, kipu ja masennus vähenevät. Vieroitusoireet pohjaavat nikotiinin vaikutuksen puuttumiseen: tupakoinnin lopettaja kärsii levottomuudesta, ärtyneisyydestä, jännittyneisyydestä, painonnoususta ja masennuksesta. Riippuvuus on psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista. Riittävä tuki ja kannustus ovat ensiarvoisen tärkeitä!
Mitä on odotettavissa, kun tupakointi lopetetaan? Alkuvaiheessa potilas kokee negatiivisiakin vaikutuksia. Savukkeen- tai nuuskan puuttuessa suusta sensorinen stimulaatio vähenee. Se johtaa lisääntyneeseen oraalimotoriikan toimintaan: poskeen, huuleen ja kieleen puremiseen ja kielen liikkeisiin. Seurauksena voi olla mekaanisia limakalvovaurioita ja muita oireita, kuten kielen polttelua ja huulten pistelyä. Jos potilaalla on taipumusta aftoihin, niitä saattaa kehittyä, koska tupakan keratiinin tuotantoa lisäävä vaikutus ja immunosuppressiivinen vaikutus poistuvat. Tupakoinnin lopettamiseen saattaa liittyä myös makuhäiriöitä, kurkkukipua ja ienverenvuotoa.
Nikotiinistomatiitti on tupakoinnin lämpövaikutuksen aiheuttama reaktiivinen vaikutus. Suulaen limakalvo puolustautuu tuottamalla keratiinia, joka aiheuttaa värimuutoksen: kliinisesti se on harmaanvalkoinen ja siinä on punaisia papuloita. Nikotiinistomatiitti paranee 1–2 viikossa tupakoinnin lopettamisesta. Muutoksesta on otettava biopsia, jos se ei ole poistunut kuukauden kuluttua lopettamisesta.
Altistuminen muun muassa tupakan sisältämille polysyklisille amiineille stimuloi suun limakalvon melanosyyteissä melaniinituotantoa. Limakalvon melanoosi on suojautumismekanismi tupakan myrkkyjä vastaan. Reaktio on analoginen ihon ruskettumiselle UV-säteilyn vaikutuksesta. Melanoosimuutokset häviävät tai lievenevät kolmen vuoden kuluessa tupakoinnin lopettamisesta.
Myös leukoplakia on suun limakalvomuutos, jolla on taipumus hävitä tai pienentyä tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Laajojen reaktiivisten muutosten seuranta on haasteellista. Ne voivat kiinnittää hammaslääkärin huomion jopa siinä määrin, että pienet premalignit tai malignit muutokset jäävät huomioimatta. Tupakka (kaikissa muodoissaan) aiheuttaa kasvaneen syöpäriskin koko suussa. Reaktiiviselle muutosalueelle syöpä kehittyy harvoin. Potilasta tulee informoida siitä, että ainoastaan lopettamalla tupakointi voidaan nähdä, mitkä tupakoinnin aiheuttamista muutoksista hänen kohdallaan häviävät ja jääkö suuhun muutoksia, joita on seurattava.
Joitakin viikkoja tupakoinnin lopettamisen jälkeen verenkierto alkaa parantua. Viiden vuoden kuluttua sydänkohtauksen riski on vähentynyt puoleen. Kymmenen vuoden kuluttua lopettamisesta keuhkosyövänkin vaara on vähentynyt puoleen ja sydänkohtauksen riski on tupakoimattoman tasolla.
Tupakoinnin voi lopettaa, vaikka se on hurjan vaikeaa, kiteyttää Puranen.
Ani Lakoma, Apollonia
Lähde: HLT, EHL Mirja Purasen luento ”Tupakka ja suu” Hammaslääkäripäivillä 13.11.2010.