Lapsuuden lyhyydestä ja liian varhaisesta aikuistumisesta ollaan usein huolissaan. Suurempi ongelma voi kuitenkin olla se, että aikuisuus on nykyään liikaa kallellaan nuoruuteen. Kukaan ei halua olla tylsä aikuinen.
Lasten ei tulisi olla keskipisteenä vaan keskipisteessä, ravisteli Nuorten kriisityön johtaja Olavi Sydänmaanlakka HelsinkiMissiosta kuulijoita Hammaslääkäripäivien sessiossa, jossa käsiteltiin vanhemmuuden haasteita. Miten aikuisuus voisi olla haluttavaa lasten ja nuorten silmissä, jos me itse pidämme sitä tylsänä? Se tulee tavoiteltavaksi silloin, kun erillisyys toteutuu: kun aikuisilla on oma elämänsä, johon lapsilla ei ole pääsyä. Nykyisin ainut erillisyyden symboli valitettavan usein on kuningas alkoholi, totesi Sydänmaanlakka.
Hän kertoi esimerkkinä keskipisteessä olemisesta hiekkalaatikon, jossa lapset leikkivät keskenään ja heidän vanhempansa viihtyvät toistensa aikuisessa seurassa. Vanhempien ei tarvitse jaksaa jatkuvasti osallistua lapsen leikkiin. Riittää, kun hän on läsnä. Samalla lapset saavat nähdä sen, miten aikuiset elävät ja välittävät toisistaan.
Lapsien on myös hyvä oppia, että on aikoja, jolloin heillä ei ole pääsyä esimerkiksi kahvipöytiin, joissa keskustellaan aikuisten asioista. Samalla aikuisuus tulee haluttavaksi. Siihen liittyy hyviä asioita, ehkä jotain jännittävääkin ja ennen kaikkea se on tavoiteltavaa.
Sydänmaanlakka totesi, että isoista asioista, kuten huumeista ja väkivallasta puhutaan usein valistavalla otteella, mutta arjen pienistä asioista ei puhumalla selviä. Tuulikaapissa pukeutumiseen kuuluu itkua ja hammasten kiristystä sekä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Aikuisen tulisi kuitenkin uskaltaa olla vähälläkin yhteisellä ajalla joskus huonolla tuulella. Aikuisuuden tulee olla rehellistä, jotta se olisi tavoiteltavaa ja meidän tulisi olla ylpeitä siitä.
Satu Lahti, Suomen Hammaslääkärilehti 16/2009