Pitkittyneen epätyypillisen kasvokivun oireet ja voimakkuus voivat vaihdella, ja kipu on toistuvaa luonteeltaan. Diagnosointi ja hoito vaativat usein moniammatillista yhteistyötä. (Kuva: iStock)
Persistoivasta idiopaattisesta kasvokivusta (persistent idiopathic facial pain, PIFP, aiemmin epätyypillinen kasvokipu) on laadittu Cephalalgia-lehdessä julkaistu konsensuslausuma, joka tarjoaa suosituksen potilaiden moniammatilliseen arviointiin ja hoitoon.
Vaikka kasvojen alueen kipu on hyvin yleinen kiputyyppi väestötasolla, pitkittynyt idiopaattinen kasvokipu on harvinainen sairaus, joka voi kuitenkin johtaa peruuttamattomiin ja tarpeettomiin hoitotoimenpiteisiin. Idiopaattisen kivun diagnostiikka ja hoito ovat usein haastavia, sillä sairauden patofysiologia on tuntematon, oireet voivat olla päällekkäisiä muiden kiputilojen kanssa ja näyttöön perustuvia hoitovaihtoehtoja on rajallisesti. Pitkittynyt kasvokipu voi olla seurausta toisesta suun ja kasvojen alueen sairaudesta tai häiriöstä, tai se voi olla itsenäinen sairaus.
Persistoivasta idiopaattisesta kasvokivusta on suhteellisen vähän tutkimustietoa, minkä vuoksi potilaiden hoidosta laadittiin kansainvälinen alan asiantuntijoiden konsensuslausuma. Lausuma toteutettiin kolmen kierroksen Delphi-prosessina, johon osallistui 16 kansainvälistä kipuasiantuntijaa. Yhteisymmärrys määriteltiin vähintään 80 prosentin yksimielisyydeksi joko samaa tai eri mieltä -vastauksissa. Yhteisymmärrys saavutettiin 35:ssä 42 väittämästä. Lisäksi kolmessa väittämässä asiantuntijoiden enemmistö oli samaa mieltä ja neljässä väittämässä ei saavutettu yhteisymmärrystä eikä enemmistön kantaa.
Konsensuslausuma korostaa moni- tai poikkitieteellistä lähestymistapaa ja moniammatillista yhteistyötä diagnoosiin päätymisessä. Diagnostiikan tulee pohjautua huolelliseen ja laajaan kliiniseen ja kuvantamistutkimukseen. Erikoishammaslääkäri Terhi Laitala muistuttaa, että suurin osa purentaelimistön kivusta on diagnosoitavissa esimerkiksi hammas- tai TMD-peräiseksi, mutta erityisesti epäselvissä, pitkittyneissä kivuissa olisi hyvä muistaa idiopaattisen kasvokivun mahdollisuus.
– Jos idiopaattisen kasvokivun diagnosoi erheellisesti hammas- tai TMD-peräiseksi, voi se johtaa tarpeettomiin ja peruuttamattomiin purentaelimistön toimintaa haittaaviin hoitotoimenpiteisiin, kuten juurihoitoihin ja hampaan poistoihin, jotka pahimmillaan lisäksi pahentavat kiputilaa. Lisäksi oikea diagnoosi ja siten hoito viivästyvät.
Konsensussuositus kehottaa välttämään invasiivisiä ja peruuttamattomia hammaslääketieteellisiä ja kirurgisia toimenpiteitä ilman selkeää infektio- tai maligniteetti-indikaatiota. Lausuma korostaa myös, että opiaatteja tulisi välttää kipulääkkeenä. Potilasohjaus ja käyttäytymisterapiat ovat tärkeitä hoitomuotoja, ja keskeisin hoidon onnistumisen mittari on elämänlaadun paraneminen.
Konsensuslausuma vahvistaa aiempia kirjallisuudessa esitettyjä suosituksia. Lausuma on askel kohti näyttöön perustuvien hoitosuositusten ja täsmällisempien hoitolinjausten kehittämistä.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 8/2026
Lähde: Lindfors E, Alstergren P, Benoliel R, Conti P, Durham J, Goulet JP, ym. Management of persistent idiopathic facial pain (PIFP) – An international Delphi study. Cephalalgia 2025 Dec; 45(12): 3331024251399927. doi: 10.1177/03331024251399927.
Tiedeuutisen asiantuntijatarkastajina toimivat Apollonian Protetiikan ja purentafysiologian jaoston puolesta EHL Terhi Laitala ja HLT, EHL Laura Nykänen.