Syvän uurteen pohjalla näkyy biofilmiä mustana viiruna ja sen ympärillä liidunvalkeaa kiillekariesta. Harmaa alue tämän ympärillä on ICDAS4-vaurioille tyypillinen alla olevan dentiinikariesvaurion aiheuttama värinmuutos. (Kuva: Jukka Leinonen)
Tuoreen tutkimuksen mukaan vain noin yksi kymmenestä purupinnalla sijaitsevasta ICDAS-4-luokan kariesvauriosta etenee 1–2 vuoden kuluessa, kun potilaat ovat nuoria ja heidän kariesaktiivisuutensa vähäinen.
Brasiliassa tehdyssä prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa arviotiin teineillä ja nuorilla aikuisilla esiintyvien ICDAS4-luokan kariesvaurioiden radiologista etenemistä pysyvien takahampaiden purentapinnoilla 1–2 vuoden seurannassa. Tutkimuksessa myös pyrittiin tunnistamaan karieksen etenemisen riskitekijöitä. ICDAS4-vaurio on vaurio, jossa kiilteen läpi kuultaa karioitunut dentiini, mutta jossa ei ole kavitaatiota.
Lähtötilanteessa tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 101 potilasta ja yhteensä 1 016 hammasta. Hampaissa havaittiin yhteensä 461 kariesvauriota, joista 149 oli ICDAS4-luokan kariesvauriota. Potilaiden keski-ikä oli 24 vuotta ja DMFT keskimäärin 2. Kaikkiaan 81 potilasta osallistui seurantakäynnille 1–2 vuoden jälkeen. Tutkimuksessa pyrittiin saamaan kaikki potilaat uuteen tarkastukseen vuosittain; kaikki eivät kuitenkaan osallistuneet 1-vuotistarkastukseen tai 2-vuotistarkastukseen. Tästä syystä jokaisesta potilaasta otettiin mukaan vain viimeinen tulos.
Tutkimusaineisto koostui kliinisestä tutkimuksesta, kyselystä ja bilateraalisista röntgenkuvista, jotka otettiin sekä lähtötilanteessa että seurantakäynnillä. Kaikki kliiniset ja radiologiset tutkimukset teki sama hammaslääkäri. Kariesvauriot luokiteltiin radiologisesti niiden etenemisasteen perusteella, ja yhteys etenemisen ja mahdollisten etenemistä ennustavien tekijöiden välillä määritettiin Weibullin regressiomallin avulla. Seurannassa karieksen etenemiseksi katsottiin myös se, että pintaan oli laitettu seuranta-aikana restauraatio.
Seurannan aikana ICDAS-4-luokan kariesvaurioista, joissa ei ilmennyt radiolusenssia lähtötilanteessa, eteni 12,6 % (n = 103), kun taas ICDAS4-luokan vaurioista, joissa havaittiin radiolusenssia, eteni 20 % (n = 15). Tilastoanalyysien perusteella todettiin, että ainoastaan niillä ICDAS4-luokan kariesvaurioilla, joissa havaittiin radiolusenssia, karieksen etenemistodennäköisyys oli terveeseen hammaspintaan verrattuna merkitsevästi suurempi – noin kolminkertainen (HR 2,96; 95 % CI 1,06–8,26).
Tutkijoiden johtopäätöksenä onkin, että kun purupinnan kariesvaurion aiheuttama radiolusenssi havaitaan bitewing-kuvassa, kariesvaurio etenee todennäköisemmin. Valtaosa vaurioista ei kuitenkaan edennyt seurannan aikana.
– Tässä tutkimuksessa mielenkiintoista on, että se on tehty potilailla, joiden kariesaktiivisuus on vähäinen – samaan tapaan kuin suomalaisilla, toteaa kliininen opettaja Jukka Leinonen.
– Aiemmat vastaavanlaiset tutkimukset on toteutettu potilailla, joiden kariesaktiivisuus on hyvin suuri.
Kun kliinikko havaitsee nuorella potilaalla ICDAS-4-luokan vaurion, asiaa on Leinosen mukaan syytä pysähtyä pohtimaan yhdessä potilaan kanssa.
– Potilaalle on syytä kertoa, että kariesvaurion etenemistodennäköisyys on ainakin lyhyellä aikavälillä vähäinen mutta radiolusentit vauriot etenevät todennäköisemmin kuin ei-radiolusentit. Mahdollisista toimenpiteistä tulee keskustella potilaan kanssa ja muistuttaa, että hyvällä omahoidolla ja ravitsemuksella on suuri vaikutus kariesvaurioiden etenemiseen.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 12/2023
Lähde: Marquezan PK, Alves L, Comim LD, Zenkner JEOA. Underlying dentin shadows (ICDAS 4) in occlusal surface of permanent teeth have low progression rate after 1-2 years. Caries Res 2023. Julkaistu verkossa 10.8.2023.
DOI: 10.1159/000533155
Tiedeuutisen asiantuntijatarkastajana toimi kliininen opettaja Jukka Leinonen Itä-Suomen yliopistosta ja Apollonian kariologian ja endodontian jaostosta.