Leukaluun kystiset muutokset on aina syytä tutkia kliinisesti, radiologisesti ja histologisesti oikean diagnoosin varmistamiseksi, muistutetaan Head and Neck Pathology -lehdessä julkaistussa katsausartikkelissa.
Leukaluun kystiset muutokset ovat erotusdiagnostinen haaste. Leukaluussa esiintyy monenlaisia hammasperäisiä ja ei-hammasperäisiä reaktiivisia tai kasvainmaisia muutoksia. Suurin osa niistä on hyvänlaatuisia, mutta niiden käyttäytyminen vaihtelee. Oikea diagnoosi on avainasia hoidon suunnittelun ja kliinisten tulosten kannalta.
Histologinen tutkimus on yksi leukaluun kystisten muutosten diagnostiikan tärkeistä kulmakivistä. Näytteenotossa on oleellista saada riittävästi kudosta kystaontelon pehmytkudosseinämästä, jotta kystaepiteelin luonteeseen voidaan ottaa luotettavasti kantaa. Joskus tulehdus kuitenkin tuhoaa kystamuutoksen morfologiset piirteet, ja diagnoosi jää epäspesifiksi.
Histologisen tutkimuksen lisäksi leukojen kystisten muutosten diagnostiikkaan tarvitaan kliinistä ja kuvantamalla saatua informaatiota.
Yleisimmät odontogeeniset kystat ovat follikkelikysta ja radikulaarikysta. Follikkelikysta liittyy puhkeamattoman tai osittain puhjenneen hampaan, usein viisaudenhampaan, kruunuun. Radikulaarikysta taas on reaktiivinen ja syntyy hammasperäisen infektion, käytännössä pulpaan ulottuvan kariesvaurion tai muun pulpanekroosin, seurauksena.
Odontogeenisiin kystiin kuuluvat myös keratokystat. Keratokysta on luonteeltaan aggressiivinen ja herkästi uusiutuva, ja se on aina otettava diagnostiikassa huomioon. Sitä esiintyy kaikenikäisillä, mutta yleisimmin muutos todetaan jo nuoruudessa tai nuorilla aikuisilla. Kerotokysta voi olla yksi- tai monilokeroinen, oireileva tai oireeton, ja kokokin voi vaihdella. Tulehtuneet keratokystat menettävät klassiset diagnostiset piirteensä ja voivat muistuttaa histologisesti follikkelikystaa tai unikystista ameloblastoomaa.
– Nuoren potilaan kohdalla tulee sulkea pois Gorlinin oireyhtymä, etenkin jos kyse on multifokaalisesta muutoksesta, muistuttaa suupatologiaan erikoistuva hammaslääkäri Johanna Peltonen HUSista.
Leuoissa esiintyy myös odontogeenisiä kasvaimia, joihin liittyy kystisiä komponentteja. Tällainen on esimerkiksi hyvänlaatuinen adenomatoidi odontogeeninen kasvain.
Hammasperäisten kystisten muutosten erotusdiagnostiikassa on aina huomioitava unikystinen ameloblastooma. Tämä yksittäisestä lokerosta koostuva ameloblastooma on vähemmän aggressiivinen ja uusii harvemmin kuin monilokeroinen tai solidin kasvutavan ameloblastooma. Se liittyy usein teini-ikäisen puhkeamattomaan hampaaseen, ja yleisimmin sitä esiintyy alaleuan molaarialueilla. Yleisin oire on kivuton leuan turvotus. Unikystinen ameloblastooma tulee aina poistaa kokonaisuudessaan, ja joskus lopulliseen diagnoosiin päästään vasta leikkauspreparaatin histologisella tutkimuksella.
Leuoissa esiintyy myös ei-hammasperäisiä kystisiä muutoksia. Näihin kuuluu muun muassa nasopalatinaalikysta, joka on leukojen yleisin kehityksellinen ei-hammasperäinen luukysta.
– Kliiniset esitiedot ovat suupatologille hyvin tärkeitä, tähdentää Johanna Peltonen.
– Lähetteeseen on hyvä laittaa tieto muutoksen koosta, sijainnista ja suhteesta hampaaseen sekä tieto siitä, onko hammas vitaali ja puhjennut purentaan. Laita mukaan myös informatiivisina pitämäsi kuvantamistulokset. Lisäksi lähetteeseen voi lisätä kliinisen diagnoosin.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 10/2023
Lähde: McLean AC, Vargas PA. Cystic Lesions of the Jaws: The Top 10 Differential Diagnoses to Ponder. Head and Neck Pathology 2023. Julkaistu verkossa 16.3.2023. doi.org/10.1007/s12105-023-01525-1