puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Edistyksellisyys ja epävarmuus arkipäivää implanttirakenteiden digitaalisessa jäljentämisessä

Digitaalinen jäljentäminen implanttihoitojen yhteydessä hakee vielä jalansijaa. Tutkimuksissa on havaittu, että digitaaliset jäljennökset ovat pääsääntöisesti verrattavissa perinteisiin jäljennöksiin, varsinkin perinteisessä kruunu- ja siltaprotetiikassa. Yleisesti on kuitenkin huomattava, että perinteisten jäljennösten ja digitaalisten jäljennösmenetelmien virhelähteet eroavat toisistaan huomattavasti, ja digitaalijäljentämisessä paikalliset vaihtelut saattavat olla perinteistä menetelmää suurempia. Tutkimustietoa on tarjolla rajallisesti, sillä tekniikan kanssa ollaan vielä kehitysvaiheessa. Perehtyneelle käyttäjälle käyttötarkoituksia löytyy kuitenkin jo nyt.

Laadukkaan jäljennöksen edellytyksenä ovat tutustuminen käytettyyn laitteeseen, tarkka skannausprotokollan noudattaminen ja laiteen säännöllinen kalibrointi. Silti digitaalisen skannauksen perusajatus säilyy: vain se mikä näkyy, voidaan kuvata. Tästä syystä muun muassa implantin angulaatio lisää virheriskiä. Katvealueiden virhemahdollisuus tuleekin tiedostaa ja ottaa huomioon jäljennöksen jatkokäsittelyssä sekä jäljennösmenetelmää valittaessa.

Vaikka epävarmuustekijät ovat vielä osa digitaalista jäljentämistä, EHL Timo Suojärvi ja EHT Harri Repo korostavat menetelmän olevan tie digitaalisesti ohjattuun maailmaan, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Tällä hetkellä skannaus toimii parhaiten yksittäisten implanttien ja perinteisen protetiikan kohdalla. Tekniikkaa voidaan käyttää etenkin implanttihoidon suunnittelussa (ohjaus- ja suunnittelulaitteet) ja diagnostiikassa. Digitaalisen jäljentämisen etuna on hygieenisyys, turhien potilaskäyntien minimointi ja arkistoitavuus. Havainnollisuus voi myös lisätä potilastyytyväisyyttä. Käyttäjältä edellytetään kuitenkin kykyä arvioida jatkuvasti kehittyviä laitteita ja ohjelmia. Kustannussäästöistä puhutaan monesti digitaalisen jäljentämisen yhteydessä, mutta todistettua tutkimustietoa asiasta ei ole tarjolla.

Valmistettaessa isompaa implanttirakennetta digitaalisen tekniikan rajoitteet korostuvat.
– Pystymme jo nyt suunnittelemaan upeita tuotteita, mutta niitä kaikkia ei voida vielä tuottaa, toteaa Repo.
Muun muassa komponenttien yhteensopivuudessa on ollut ongelmia.
– Skannaus toimii huonosti esimerkiksi pehmytkudosprofiilin jäljentämisessä, Suojärvi lisää.
Vaativimmissa töissä Suojärvi ja Repo suosittelevat aina työmallin tekoa. Toistaiseksi jyrsityt työmallit ovat heidän mielestään vielä puhtaasti digitaalisia malleja toimivampia. Isoissa töissä on tärkeää sovittaa työn välivaiheita myös "oikeassa" maailmassa – hienokaan tuote ei palvele potilasta, jos se ei sovi biologiseen ympäristöön.

Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 12/2014

Lähde: EHL Timo Suojärvi ja EHT Harri Repo, Digitaaliset jäljennysmenetelmät implanttitöissä, Implanttihoidon sudenkuopat III -seminaarissa 3.10.2014