puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Hammasperäiset tulehdukset kuriin ennen tekonivelleikkausta

Ole kohtuullisen radikaali – mieluummin hieman yli kuin ali, kiteytti erikoishammaslääkäri Antti Raunio Oulun yliopistollisesta sairaalasta tekonivelleikkausta edeltävän hammassaneerauksen perusperiaatteen. Koska tekonivelleikkauksen komplikaatiot johtuvat yleensä infektiosta, yksi tärkeä preoperatiivinen toimenpide on hampaiston saneeraus ja hampaiden ien- ja kiinnityskudosinfektioiden hoito.

Tekonivelen läheisyydessä ja pinnalla elimistön omat puolustusmekanismit eivät toimi normaalisti ja pienikin mikrobimäärä voi aiheuttaa tulehduksen vieraan esineen alueella. Endoproteesikomplikaation yleisin aiheuttaja onkin infektio. Tavallisimmin tulehduspesäkkeestä löydetään stafylokokki (erityisesti Staphylococcus areus), mutta myös streptokokkikantoja on havaittu. Infektioiden lähde voidaan jäljittää usein suuhun, iholle tai virtsateihin. Kaikkiaan 95 prosenttia endoproteesi-infektioista aiheuttaa joku potilaan oman bakteeriflooran bakteereista.

Tekonivelleikkaukseen menevien potilaiden hampaisto tulee tutkia ja saneerata hyvissä ajoin. Esimerkiksi hampaiden poistokuoppien tulisi olla epitelisoituneina ainakin kaksi viikkoa ennen toimenpidettä. Hampaiston ja leukojen tutkiminen tulee tehdä aina kyseistä tilannetta silmälläpitäen, Raunio korosti. Hampaiston sekä myös hampaattoman leuan kuvaaminen on pakollista aina ennen tekoniveloperaatiota.

Koska hampaiston saneerauksen päätavoitteena on tulehdusriskin minimoiminen, hoito tehdään tarpeen mukaan radikaalistikin eri riskiryhmät (aiemmin terveet tai kohonnut, keskinkertainen tai korkea riski) huomioiden. Aiemmin terveiltä potilailta poistetaan vain selvät riskihampaat ja perushoidot suoritetaan ennen leikkausta. Korkean riskin potilailta kaikki fokushampaat ensisijaisesti poistetaan. Hampaiston saneerauksessa on tärkeää myös ennakoida tuleva hoitotarve.

Tekonivelleikkausta edeltävässä hammassaneerauksessa antibioottiprofylaksian tulee kattaa kyseisen potilasryhmän etäinfektioiden keskeisimmät aiheuttajat. Profylaksiaa käytetään etenkin infektoituneita kudoksia käsiteltäessä. Antibioottitukihoitoa tarvitaan aina, kun potilaalle tehdään leukojen alueella luuleikkaus. Se on paikallaan keskinkertaisen ja korkean riskin potilailla myös limakalvohaavojen paranemisen tueksi esimerkiksi parodontaalileikkauksen jälkeen.

Hoitotoimenpiteiden lisäksi potilasta ja tarvittaessa myös omaisia tulee informoida hyvin leikkaukseen liittyvistä yksityiskohdista ja myös leikkauskomplikaatioiden riskistä. Hammaslääkärin on tärkeää ohjata potilasta hampaiden hyvään omahoitoon leikkauksen valmisteluvaiheessa.

Lähde: Erikoishammaslääkäri Antti Raunion luento TKHLY:n kesäluentopäivillä Kokkolassa 10.6.2009.

Annika Nissinen/Suomen Hammaslääkärilehti 10/2009