puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Huolellinen esityö on hyvän saneerauksen ehto

Hampaiston saneerauksen tarkoitus on poistaa tulehduspesäkkeet suusta esimerkiksi ennen syöpähoitoa, ortopedistä operaatiota tai elinsiirtoa. Saneerauksen suunnittelu usein vakavasti sairaalle potilaalle on haasteellista, joten huolellinen anamneesi, kliininen tutkimus ja potilaan kanssa keskustelu sekä konsultointi ovat hyvin tärkeitä, toteaa EHL Päivi Elfving.

Nykyään hampaiston saneeraukseen tulevat potilaat kuuluvat terveyskeskustenkin arkeen. ”Ehkä yleisin tapaus on potilas, jolle suunnitellaan laitettavaksi pian keinonivel”, sanoo Päivi Elfving. ”Keinoniveltä asetettaessa tai sen jälkeen elimistössä ei saisi olla infektioita.”

Yleinen saneerauksen aihe on myös tuleva lääkitys. Tällaisia lääkkeitä ovat mm. luukuolioriskin sisältävät bisfosfonaatti ja denosumabi, joita käytetään osteoporoosin ja metastasoituneen syövän hoidossa, sekä reumahoidossa käytettävät biologiset lääkkeet.

Kaikkein hankalimpana saneerauksen aiheena Elfving pitää sädehoitoa. ”Suun ja leukojen alueelle annetun sädehoidon vaikutus kestää aikuisella loppuiän. Hampaita ei sädetyksen jälkeen pitäisi enää poistella, mutta toisaalta sädetyksestä seuraava suun kuivuminen voi johtaa karieksen etenemiseen nopeasti.” Sädehoitopotilaan saneeraussuunnitelmassa pitää huomioida sädeannoksen suuruus ja se, mihin kaikkialle säde osuu. Elfving neuvoo konsultoimaan tässä asiassa hoitavaa onkologia.

Saneeraustarpeen voivat aiheuttaa myös elin- tai kantasolusiirto, jotka edellyttävät immunosuppressiivista hoitoa. Joskus suun saneeraus voi olla aiheellinen yleiskunnon romahtamisen tai dementian vuoksi.

Monesti saneeraussuunnitelman tekoa varten hammaslääkärin vastaanotolle tulevan potilaan tilanne on vaikea: vakava sairaus on ehkä diagnosoitu äskettäin. ”Hammaslääkäriäkin säälittää saneerata tällaiselta potilaalta hyviä hampaita. Lääkäriltä vaaditaan sekä empatiakykyä että viileää harkintaa: mikä on juuri tämän potilaan elämänlaadun kannalta paras ratkaisu?”

Saneeraussuunnitelmaa tehdessä on harkittava ja pyrittävä ennakoimaan useita asioita. Näitä ovat tulevan hoidon lisäksi potilaan kokonaisterveys ja -kunto, hampaiden hoitotottumukset sekä kyky ja motivaatio huolehtia hampaistosta hoitojen jälkeen. Lisäksi joskus on syytä huomioida eliniän ennuste.
Saneeraussuunnitelman pohjaksi tarvitaan huolellinen anamneesi, johon kuuluu potilaan täyttämä esitietokaavake. ”Kaavake on syytä täyttää aina. Se tulee käydä läpi potilaan kanssa, sillä hän saattaa muistaa uusia asioita keskusteltaessa.”

Myös tuore ortopantomografiakuva on ehdottoman tärkeä. ”Päätös saneerauksen laajuudesta perustuu luonnollisesti kliiniseen tutkimukseen.” Suunnitelmassa on huomioitava se, miten kiire saneerauksella on. Hampaidenpoistojen takaraja on kaksi viikkoa ennen sädehoitoa sekä denosumabi- tai bisfosfonaattilääkityksen aloittamista. Paikkoja voi tehdä vielä tämän jälkeen. Joskus vastaanotolle tulee potilas, jolle on jo laitettu keinonivel tai jolla on sytostaattikuuri menossa. ”Näissäkin tilanteissa on syytä konsultoida. Sytostaattihoitoa saavilla paras aika saneerata on juuri ennen uutta sytostaattiannosta, jolloin solutasot ovat kunnossa.” Sytostaatteja saavan veriarvot on tarkistettava ennen saneerausta. Jos neutrofiiliarvo alle 1, suuhun kajoaminen on hengenvaarallista. Myös PVK, trombosyytit, neutrofiilit ja CRP pitää tarkistaa.

Elfving muistuttaa, että saneeraukseen kuuluu potilaan ja mahdollisesti omaisten huolellinen informointi. ”Potilaalle pitää kertoa, mitä aiotaan tehdä ja miksi – ja millainen on jatkohoito. On myös pyrittävä varmistamaan, että tieto menee perille.”

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 9/2012

Lähde: EHL Päivi Elfvingin luento ”Saneerauspotilaan hoito” TKHLY:n kesäluentopäivillä 13.6.2012.