puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Kalsiumhydroksidi – ei aivan maineensa veroinen?

Kalsiumhydroksidi – ei aivan maineensa veroinen?

13.9.2019 klo 12:00

Hammashoitomateriaalien ja -tekniikoiden nopeasta kehityksestä huolimatta pulpaan saakka ulottuvien kariesleesioiden tai muiden hammasvaurioiden hoito on nykyäänkin haastava, sillä pulpan altistuminen suuontelon mikrobeille vaarantaa aina hampaan vitaliteetin. Nykyisin pulpaa suojellaan yleensä poistamalla karies vaiheittain ja/tai selektiivisesti siten, että kerros kontaminoitunutta dentiiniä jätetään lopuksi pulpan päälle. Kontaminoituneen dentiinin päälle ja pulpaontelon seinille on ollut pitkään tapana lisätä kalsiumhydroksidia (Ca(OH)2). Kyseessä on hyvin bioyhteensopiva, vahvasti emäksinen aine, joka kykenee tappamaan bakteereita ja estämään sidosainekemikaalien pääsyn pulpaan. Sen on uskottu myös edesauttavan karioituneen dentiinin remineralisaatiota.

Kuitenkin uudemmissa tutkimuksissa on todettu, että jo kaviteetin sulkeminen tiiviisti riittää pysäyttämään karieksen etenemisen. Tällä hetkellä ei olekaan yksimielisyyttä siitä, tarvitaanko kalsiumhydroksidia vai ei. Kolme tänä vuonna eri puolilla maailmaa tehtyä tutkimusta viittaa siihen, ettei Ca(OH)2 ehkä olekaan niin välttämätön tai toimiva pulpan suoja-aine kuin aiemmin on ajateltu.

Journal of Endodontology -lehdessä julkaistussa satunnaistetussa kliinisessä kokeessa vertailtiin mineraalitrioksidiaggregaatin (MTA) ja Ca(OH)2:n toimivuutta pysyvissä hampaissa (n = 64), joihin tehtiin suora pulpan kattaminen. Hampaissa oli todettu syvän kariesvaurion aiheuttama palautuva pulpiitti. Tutkimuksessa kaviteetteihin, joihin oli tehty selektiivinen karieksen poisto, laitettiin joko MTA ProRootia tai Ca(OH)2:ia. Paikkaus tehtiin käyttäen lasi-ionomeerisementtiä ja yhdistelmämuovia. Hoidon onnistumista tarkasteltiin 12 kuukauden seurannassa, ja lisäksi selvitettiin postoperatiivista kipua 7 päivän kuluessa toimenpiteestä. Kahdentoista kuukauden jälkeen onnistumisluku oli Ca(OH)2-ryhmässä 69 % ja MTA-ryhmässä 93 %. Myös kipu helpotti ensimmäisen vuorokauden aikana MTA-ryhmässä paremmin. Tulos tukee mm. Karieksen hallinnan Käypä hoito -suosituksessa esitettyä näkemystä siitä, että MTA on Ca(OH)2:ia parempi vaihtoehto karieksen aiheuttaman pulpaperforaation hoidossa.

International Endodontic Journal -lehdessä julkaistussa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa taas selvitettiin, onko kalsiumhydroksidieristys välttämätön maito- ja pysyvien hampaiden syvien kariesvaurioiden hoidossa. Katsauksessa oli mukana yhteensä 17 tutkimusta –15 koski maitohampaita, 2 pysyviä hampaita –, joissa seurannan kesto oli ollut vähintään 12 kuukautta. Katsauksen perusteella Ca(OH)2-eristyksen käyttö ei edistänyt kliinistä onnistumista verrattuna hoitoihin, joissa sitä ei käytetty. Katsauksen tekijät tosin huomauttavat, että heidän saamansa näyttö oli vahvuudeltaan vain keskinkertaista tai heikkoa.

Joka tapauksessa samankaltaiseen tulokseen päätyivät myös suomalaistutkijat vielä painossa olevassa katsauksessaan. He tarkastelivat useampien antikariogeenisten sidosaineiden ja korjaavan hoidon materiaalien toimivuutta restauraatioissa, jotka tehtiin selektiivisen karieksen poiston jälkeen. Tutkijat toteavat, että Ca(OH)2 tai muutkaan eristysaineet eivät ole välttämättömiä pulpan terveyden tai dentiinin remineralisaation kannalta, jos täytteen sulku on pitävä. Tosin he huomauttavat, että poikkeuksena tästä saattaa olla tilanne, jossa karies ekskavoidaan vaiheittain ja pulpan päälle jätettävä dentiini on pahoin pehmennyttä. Tällöin Ca(OH)2-eristys saattaa olla hyödyksi: paitsi että Ca(OH)2 tappaa bakteereja tehokkaasti, se myös auttaa suojaamaan pulpaa vahingossa tapahtuvalta perforaatiolta, kun kaviteetti avataan uudelleen.

Lähteet:

Suhag K, Duhan J, Tewari S, Sangwan P. Success of Direct Pulp Capping Using Mineral Trioxide Aggregate and Calcium Hydroxide in Mature Permanent Molars with Pulps Exposed during Carious Tissue Removal: 1-year Follow-up. J Endod 2019; 45(7): 840–7.

da Rosa WLO, Lima VP, Moraes RR, Piva E, da Silva AF. Is a calcium hydroxide liner necessary in the treatment of deep caries lesions? A systematic review and meta-analysis. Int Endod J 2019; 52(5): 588–603.

Tjäderhane L, Tezvergil-Mutluay A. Performance of adhesives and restorative materials after selective removal of carious lesions: restorative materials with anti-caries properties. (Painossa.).

Artikkelin tila:
Julkinen
Laura Kimari
Pääkategoria:
Kainalojutun teksti:

Vinkin uutiseen on antanut Helsingin ja Oulun yliopiston kariologian ja endodontian professori Leo Tjäderhane.