puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Tehokkaisiin terveyspalveluihin ei ole helppoa tietä

Vaikuttavat ja tehokkaat terveyspalvelut edellyttävät sekä terveydenhoidon kaikkien osasten tieteellisesti pätevää tutkimusta, lääkärikoulutuksen nykyaikaistamista että yksittäisen lääkärin tai hammaslääkärin asennemuutosta, väittää emeritusprofessori Martti Kekomäki.

Tehokkaat terveyspalvelut edellyttävät jaettua käsitystä siitä, mitä ”terveys” on. Kekomäen mukaan se on yksilön pärjäämistä.
– Pärjäämisen parantumisen tulisi olla kaikkien terveyspalveluiden tavoite ja niiden arvon mittari. Pärjääminen sisältää sekä terveyden itseisarvon – sen vaikutuksen elämänlaatuun – että sen välinearvon.
Elämänlaadun voi määritellä vain yksilö itse. Pärjäämisen välinearvo taas on paljonpuhuttu tosiasia, joka käy väestön vanhetessa yhä tärkeämmäksi.

Amerikkalaisen Institute of Medicinen (IOM) mukaan terveyspalveluiden laadulla on vaikuttavuuden lisäksi viisi muutakin elementtiä: tehokkuus, turvallisuus, oikea-aikaisuus, potilaskeskeisyys ja tasa-arvo.
– Laadukaskin hoito voidaan toteuttaa kustannustehottomasti. Yksikkökustannus ei kuitenkaan kerro kustannusvaikuttavuudesta mitään. Suomalaista tehohoitoa on moitittu tuhlailevaksi, mutta itse asiassa se on hyötysuhteeltaan varsin kilpailukykyistä. Samaa ei voi sanoa esimerkiksi kaikista seulonnoista, joiden takana ovat lähinnä ekonomiset intressit, Kekomäki sanoo.

Oikea-aikaisuus taas tarkoittaa paitsi kohtuullisia jonotusaikoja, myös sitä, ettei hätäillä. Esimerkiksi liian varhain leikattu kaihipotilas näkee huonommin leikkauksen jälkeen kuin ennen leikkausta.
Potilaskeskeisyydessä Suomi kulkee Kekomäen mukaan länsimaisittain jälkijunassa, sillä prosessiorganisaatio on edelleen pitkälti ammatti- tai instituutiokeskeinen. Suurin terveydenhuollon laatuongelmista on hänen mukaansa kuitenkin kasvava epätasa-arvo.
– Hoito pitäisi antaa kliinisen tilanteen eikä potilaan taustatekijöiden mukaan. 

Suomalaisen järjestelmän ongelmakohtina Kekomäki pitää myös epätäydellisiä rekistereitä ja jatkuvaa tietojärjestelmäkaaosta. Hän toivoo, että AvoHILMO ja alueelliset rekisterit lääkkeiden kulutuksesta helpottavat tulevaisuudessa hoitokäytäntöerojen seurantaa.

Muita kehityskohteita ovat laskentatoimi ja lääkärien koulutus, joka Kekomäen mukaan on osin jämähtänyt viime vuosituhannelle. Suomalaisten vahvuuksiksi hän taas mainitsee sen, että olemme aidosti kiinnostuneita lääketieteellisen tiedon jakamisesta.
Mistä sitten johtuu, että terveyspalveluiden vaikuttavuus ei koskaan ole riittävä resursseihin nähden?
– Lääketiede on yksinkertaisesti huonoa, Kekomäki kärjistää. – Tulevaisuudessa toivottavasti osaamme  parantaa kroonisia vanhenemistautejamme ja ehkäistä niitä tehokkaasti.

Tieteellisen tutkimuksen tulisi Kekomäen mukaan kattaa koko sektori lääkkeistä hoitoihin ja teknisiin laitteisiin. Lääkkeiden kehityspolku on ollut pitkään vakiomallinen, kun taas mm. operatiivisten hoitomenetelmien ja diagnostisten laitteiden tieteellinen arviointi on melko uutta. Satunnaistetut, etenevät ja täydellisesti sokkoutetut tutkimukset ja niitä seuraava laajojen kohorttien seuranta eivät kuitenkaan vielä riitä todistamaan arkivaikuttavuutta.
– Tutkimuksissa syntyy moninkertainen valikoitumisharha, sillä niitä tekevät valikoituneet tutkimuskeskukset ja alojensa parhaat osaajat valikoiduille potilaille.

Yhtä kaikki jokainen lääkäri tai hammaslääkäri voi Kekomäen mukaan tehdä osansa vaikuttavien terveyspalvelujen eteen.
– Yksi tärkeä terveydenhuollon panosten valintaan liittyvä asia on ammattien välinen tehtävien siirto, jota lääkärikunta ei juuri ole edistänyt.
Lisäksi jokaisen kannattaa seurata omia hoitokäytäntöjään ja -tuloksiaan aktiivisesti ja vertailla niitä arkailematta muiden kanssa. Kekomäki huomauttaa, että suomalaisten teho-osastojen reilu kymmenen vuotta sitten aloitetun vapaaehtoisen vertailuprojektin aikana riskivakioitu teho-osastokuolleisuus on puolittunut.

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 12/2012

Lähde: Emeritusprofessori Martti Kekomäen luento ”Vaikuttavat ja toimivat terveyspalvelut – miten saada käytäntöön?”Apollonian Kansanterveysjaoston kesäseminaarissa 31.8.2012.