puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Verkkodiagnoosin kanssa vastaanotolle

Potilaat tulevat yhä useammin vastaanotolle oireista ja mahdollisesta sairaudesta etsimänsä internettiedon kanssa – jopa valmiin ”verkkodiagnoosin” kanssa. Yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma muistutti Lääkäripäivillä, että itsenäisestä tiedonhausta voi olla sekä hyötyä että haittaa vastaanotolla.

Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen (Health Online 2013) mukaan 59 % vastanneista oli katsonut terveysinformaatiota verkosta viimeisen vuoden aikana ja 35 % kertoi tehneensä ”verkkodiagnoosin” lukemansa tiedon pohjalta. Yli puolet verkkodiagnoosin tehneistä kertoi tästä lääkärilleen ja 41 %:ssa tapauksista lääkäri vahvisti potilaan päättelemän diagnoosin. Suomessa Terveyskirjaston käyttäjätutkimuksessa oli havaittu, että haettu tieto vaikutti toisaalta itsehoitopäätökseen ja toisaalta kannusti hakeutumaan lääkäriin tarvittaessa.
– Molemmat päätökset ovat tärkeitä. On hyvä, etteivät ihmiset hakeudu hoitoon turhaan ja toisaalta ymmärtävät hakeutua hoitoon tarvittaessa. Itsehoitohan on palvelujen kuormituksen kannalta tavoiteltua, ja se on keskeistä nykyään uusia verkkopohjaisia terveyspalveluita suunniteltaessa, miettii Saarelma.

Saarelma myös muistuttaa, että terveystietoa on haettu ja kerätty ympäriltä aina ennenkin, mutta aiemmin esimerkiksi soittamalla sukulaisille ja ystäville. Tutkitusti ihmiset tekevät muutenkin useampia asioita ennen lääkärille menoa ja esimerkiksi kokeilevat parhaaksi olettamiaan itsehoitokeinoja ensin.

Miten koottu internettieto voi sitten vaikuttaa vastaanotolla? Saarelman mukaan tiedonhaku lisää potilaan ymmärrystä omasta ongelmasta, voi vahvistaa, että osa ongelmista on hoidettavissa itse, saa hakeutumaan hoitoon oikea-aikaisesti ja voi helpottaa keskustelua vastaanotolla. Kolikossa on myös toinen puoli. Itsenäisesti etsityt tiedot saattavat lisätä tutkinnan ja hoidon tarpeita, estää tarpeellisia hoitoja (esim. rokotukset), viivyttää hoitoon hakeutumista ja haastaa lääkärin auktoriteettia.
– Jälkimmäisestä monet lääkärit ovat ehkä huolissaan. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei potilasta kannata ainakaan provosoida kysymällä, kumpi meistä oikein on asiantuntija, sillä se on varma tapa romuttaa arvokkuutensa.

Potilaan vakuuttaminen lääkärin tiedosta tulee tehdä hyvässä hengessä. Potilaan kanssa voi käydä yhdessä läpi hänen tiedonlähteitään, arvioida niiden luotettavuutta ja kertoa omista tietolähteistään.
– Väittelyyn ei kannata ryhtyä. Oman kannan voi kertoa ja toisen kannan voi myös hyväksyä ystävällisessä hengessä, painottaa Saarelma.
Joskus lääketieteeseen nojaava lääkärikin on neuvoton, jos oma keinovalikko on jo käytetty esim. syöpäpotilaan hoidossa, ja potilas haluaisi tutkimusnäyttöön perustumattomia hoitoja.
– Älä myös vie toivoa potilaalta etenkään silloin, kun sinulla ei ole parempia vaihtoehtoja tarjolla.

Saarelman mukaan ajan tasalla oleva tieto on oleellinen työkalu lääkärille potilaan vakuuttamisessa. Kaikkien lääkärikuntaan kuuluvien tulisikin seurata alan kehitystä, tutkimusta ja uutisointia, sillä omat tiedot voivat vanhentua nopeasti.
– Ja loppujen lopuksi potilas tekee kuitenkin itse päätöksen hoidostaan, Saarelma vielä muistuttaa luentonsa lopussa.

Annika Nissinen, Hammaslääkärielhti 2/2016

Lähde: Yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelman luento Miten vakuutan potilaan ja onko se aina tarpeen? Lääkäripäivät 13.1.2016.
Fox S, Duggan M. Health Online 2013. Pew Research Center’s Internet & American Life Project. [http://pewinternet.org/Reports/2013/Health-online.aspx]