Hammaslääkäripäivät 7.-9.11.2019
TIEDOTE 7.11.2019
Suun alueen infektiot ja niistä lähtevät etäinfektiot voivat olla kohtalokkaita leikkaus- ja syöpäpotilaille. Suun infektiopesäkkeiden saneeraus ennen hoitoja on tehtävä riittävän radikaalisti. Usein tulehtuneen hampaan poisto on parasta hoitoa.
Monen suomalaisen aikuisen suusta löytyy kroonisia infektiopesäkkeitä. Infektiopesäkkeistä puhutaan, kun hampaassa oleva reikä ulottuu syvälle, hampaan juuren kärjessä on tulehdus tai hampaan kiinnityskudokset ovat kroonisesti tulehtuneet. Ne ovat iso terveysriski kenelle tahansa, mutta vakavasti sairaille henkilöille suun krooniset tulehduspesäkkeet voivat aiheuttaa hengenvaarallisia komplikaatioita.
Suun alueelta lähtevät mikrobit voivat aiheuttaa etäinfektion muualla elimistössä, kuten sydämessä, maksassa, keuhkoissa tai aivoissa. Lisäksi suun matala-asteiset tulehdukset, kuten suun kiinnityskudosten tulehdus eli parodontiitti, voivat heikentää esimerkiksi diabeteksen hoitotasapainoa sekä pahentaa sydän- ja verisuonisairauksia ja maksan vajaatoimintaa. Hoitamaton hampaisto voi aiheuttaa infektiokomplikaation esimerkiksi sydän- ja keuhkoleikkauksien, elinsiirtojen, puolustuskykyä alentavien lääkehoitojen tai syöpähoitojen yhteydessä. Tällaisia infektioita on vaikea hoitaa antibiooteilla niiden luonteen takia. Tästä syystä hampaiston infektiopesäkkeiden saneeraus eli infektiofokussaneeraus olisi hyvä tehdä hyvissä ajoin ennen suunniteltuja leikkauksia tai hoitoja. Tavoitteena on infektiovapaa suu.
Joskus vakavan sairauden hoito vaatii nopeita toimenpiteitä ja suun infektioista hoidetaan ainoastaan akuuteimmat.
– On tilanteita, kuten kiireellinen sydämen läppäleikkaus, joissa hampaistosta voidaan hoitaa vain akuutit ongelmat. Tällaisissa tilanteissa on hammaslääkärin syytä konsultoida erikoissairaanhoitoa välittömästi. Joskus vain akuutit infektiofokushampaat poistetaan, ja oireettomat, krooniset infektiopesäkkeet hoidetaan vasta riittävän ajan kuluttua sydänleikkauksesta, kertoo HLT, EL Johanna Uittamo.
Infektiofokusarvioon kuuluu sekä radiologinen kuvantaminen että kliininen tutkimus. Kuvantaminen ei korvaa kliinistä tutkimusta, johon sisältyy sekä limakalvojen, hampaan kiinnityskudosten että itse hampaiden tutkiminen. On tärkeää erottaa akuutit infektiot, joihin liittyy tavallisesti turvotusta, märkävuotoa sekä kipua itse hampaassa, kroonisista ienten ja hampaiden kiinnityskudosten infektioista. Saneeraussuunnitelmaan vaikuttavat potilaan sairaudet, lääkitykset, tulevan hoidon aikataulut sekä potilaan suun omahoidon taso ja mahdollisuudet parantaa sitä. Hampaiston infektiofokusarvio voidaan tehdä joko avoterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa, riippuen potilaan perussairauksista ja yleistilasta. Usein arvio ja itse hoito voidaan turvallisesti suorittaa avosektorilla; näin on yleensä esim. ennen tekonivelleikkauksia.
Hampaiden infektiofokusarviot ja -saneeraukset tehdään yhteisten hoito-ohjeistusten avulla (Duodecimin Terveysportti). Esimerkiksi HUSssa on koottu LT, EL, EHL Hannamari Välimaan johdolla yhtenäiset ohjeistukset mm. sydänpotilaiden, syöpäpotilaiden, munuaispotilaiden, maksapotilaiden sekä antiresorptiivista eli luustolääkitystä saavien potilaiden hoitoketjuista.
Lisätietoja: HLT, LL, erikoistuva lääkäri Johanna Uittamo, johanna.uittamo (at) hus.fi, p. 041 536 493