Toivottomatkin hampaat voivat olla pelastettavissa
Parodontiitin tuhoama kiinnityskudos voidaan saada uusiutumaan, muistuttaa lääketieteen ja hammaslääketieteen tohtori Pierpaolo Cortellini Italiasta.
Tieto taidoksi - suun terveydeksi
Parodontiitin tuhoama kiinnityskudos voidaan saada uusiutumaan, muistuttaa lääketieteen ja hammaslääketieteen tohtori Pierpaolo Cortellini Italiasta.
Väitöstutkimuksessa todettiin, että munuaissairauksista erityisesti diabeettista nefropatiaa sairastavien potilaiden suunterveyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Näiden potilaiden parodontaaliterveys oli erityisen heikko niin predialyysi- kuin seurantavaiheessakin.
Väitöstutkimuksen perusteella endopeptidaasi matriksin metalloproteinaasi 8 (MMP-8) ja sen pääsäätelijänä toimiva matriksin metalloproteinaasin kudosestäjä (TIMP-1) ovat lupaavia sydän- ja verisuonitautien sekä kuoleman biologisia merkkiaineita eli biomarkkereita. Niiden avulla riskipotilaat voidaan tunnistaa jo varhain, ja niistä on hyötyä myös akuutin sydäntapahtuman diagnostiikassa.
Biofilmi-infektiot ovat elimistölle ja lääketieteelle kinkkinen ongelma, sillä varsinkin rauhassa kehittyneet biofilmit ovat erittäin vastustuskykyisiä ihmisen immunologisille mekanismeille. Lisäksi niihin tehoavat huonosti kemialliset hoitokeinot eli antibiootit ja anti-infektiiviset lääkkeet. Ainoat tehokkaat tavat puuttua biofilmin toimintaan onkin poistaa biofilmiä mekaanisesti ja muokata sen elinympäristöä vähemmän patogeeneja suosivaan suuntaan.
Tutkimusten mukaan erilaiset oikomiskojeet eivät heikennä hampaan kiinnitystä merkitsevästi terveessä parodontiumissa. Tulehtuneessa kiinnityskudoksessa, jossa luun tukea on menetetty, tilanne on haasteellisempi. Parodontiittipotilailla oikomishoito onkin mahdollista sairauden ylläpitovaiheessa ja potilaan sitoutuessa hyvään omahoitoon.
Ruotsalaistutkijat eivät löytäneet yhteyttä nivelreuman ja parodontiitin väliltä. Tutkimus ei silti poissulje mahdollista yhteyttä.
Väitöstutkimuksessa vertailtiin MMP-8-pitoisuuksien pikamittaukseen käytettäviä ns. tuolinvierustestejä ja laboratoriossa käytettäviä, immunologisia MMP-8:n mittausmenetelmiä, sekä selvitettiin, miten tupakointi vaikuttaa ientaskunesteen MMP-8-pitoisuuden vaihteluun.
Alttius sairastua parodontiittiin on niin geenien kuin ympäristötekijöidenkin säätelemää.
· Hypoteesin mukaan geenien vaikutus näkyy erityisesti lapsuusiässä aggressiiviseen parodontiittiin sairastuneissa. Heillä ympäristötekijät, elintapatekijät ja systeemiset sairaudet eivät ole vielä ehtineet aiheuttaa merkittävää riskin kasvua, apulaisprofessori Marja L. Laine sanoo.