Miten priorisointia tulisi johtaa, kysyttiin Apollonian ja Nordic Healthcare Groupin järjestämän priorisointiwebinaarin toisessa osassa 11.5.2023. Samalla suun terveydenhuollon priorisointikeskustelu nytkähti jälleen askeleen eteenpäin. Keskustelijoita mietityttivät yhtenäiset toimintatavat ja käsitykset palveluista, potilaiden osallistaminen ja preventio sekä priorisoinnin kipupisteet. Priorisointirohkeudelle olisi nyt tilausta.
Priorisointipäätökset syntyvät pitkälti resurssien kohdentamisesta: kuinka paljon, millä periaatteella, mihin palveluihin ja missä järjestyksessä? Resurssien kohdentaminen on puolestaan oleellinen osa johtamista.
– Jokainen resursointipäätös on myös priorisointipäätös, johon liittyy ajatus vaihtoehtoishyödystä ja -kustannuksesta. Nämä päätökset käytännössä määrittävät palvelujen saatavuutta, toteaa Helsingin yliopiston terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori Paulus Torkki.
Yhtenä merkittävänä käsitteenä tässä keskustelussa ovat myös niin kutsutut vähähyötyiset toimet. Toukokuiseen Vaikuttavuusseuran hukkajahtiin oli tullut hetkessä lähes sata vastausta, joissa terveydenhoitolan työntekijät ideoivat, miten resurssit voitaisiin käyttää toisin. Ideat julkaistaan myöhemmin ja välitetään hyvinvointialueille sekä tiedoksi tulevalle hallitukselle. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tätä kentältä kerättyä satoa.
Hyvinvointialueilla ollaan vähitellen pääsemässä tarkemmin näiden kysymysten äärelle, ja samalla etsitään yhdenmukaisia ja -vertaisia toimintamalleja alueiden ja myös koko Suomen mittakaavassa.
– Suurin työmaa tällä hetkellä ovat toimintatavat ja -kulttuuri, ja toimintakulttuurin muutoksessa ja integraatiossa johtamisen osuus on merkittävä, toteaa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen terveyden ja sairaanhoidon palvelualuejohtaja ja suun terveydenhuollon vastuualuepäällikkö Päivi Harju.
Terveystalon suunterveyden ylilääkäri Tanja Ketola-Kinnula muistuttaa, että myös yksityissektorilla haetaan yhdenmukaisia toimintamalleja.
– Pitäisi kirkastaa yhteistä tavoitetta siten, että kaikki työskentelisivät sitä kohti. Myös se on tärkeää, miten suuri yleisö meidät hahmottaa.
Tähän liittyy hoidontarpeen tunnistaminen. Vaikka yksityisellä puolella voidaan tarjota laajemmin palveluja, Ketola-Kinnula haluaa nostaa esille tärkeän ajatuksen yhdestä hammaslääketieteestä:
– Ei ole olemassa erillistä privaattia ja julkista hammaslääketiedettä, vaan meillä on yksi hammaslääketiede, jossa on oltava samat periaatteet.
Hänen mukaansa johtamista voisi selkeyttää myös se, jos kaikki toimijat toimivat hoitosuositusten mukaan ja kuten yliopistoissa opetetaan.
– Toivon, että joku määrittäisi sen, mitä kliininen autonomia on ja mitä ei. Jokainen potilas ei voi olla erityistapaus, jolloin ei mennäkään hoitosuositusten mukaan. Ajattelisin niin, että meidän pitäisi johtaa standardia eikä poikkeusta, painottaa Ketola-Kinnula.
Kullekin alueelle ja työpaikalle olisi tärkeää, että kaikilla olisi yhteinen käsitys palvelulupauksesta, ja tämä välittyisi jokaisessa asiakaskontaktissa, sillä jokaisen yksittäisen toimijan hoitopäätökset muokkaavat käsitystä suunterveyspalveluiden sisällöstä.
Onnistuisiko prevention priorisointi?
Vaikka prevention tärkeys on tunnistettu hyvin, sitä ei ole saatu ehkä vietyä konkretiaan. Painopistettä haluttaisiin viedä yhä enemmän ehkäisevään hoitoon, mutta aihe on liukas kuin saippua. Yhtä mieltä ollaan siitä, että preventiivisellä hoidolla tarkoitetaan laajemmin riskien tunnistamista ja potilaan tapoihin tutustumista, jolloin hoitoa voidaan räätälöidä potilaskohtaisesti. Keskustelu kääntyy useaan kertaan myös ihmisten osallistamiseen.
– Potilaskohtainen hoitosuunnitelma on kaiken ydin, johon voidaan palata ja jonka avulla voidaan osallistaa ihmisiä, tiivistää Ketola-Kinnula.
– Tärkein ei tapahdu hammashoitolassa vaan ihmisten arjessa. Tämä on hyvinvointialueilla ennen kaikkea mahdollisuus, jatkaa Harju ja korostaa esimerkiksi kotihoidon roolia ikäihmisten suunhoidossa.
Pirkanmaan hyvinvointialueen projektisuunnittelija, suuhygienisti Anu Bjurström muistuttaa, ettei preventio ole kaikille sama asia, vaan yksilölliset tarpeet pitää onnistua löytämään. Kun potilaan hoito vaatii laaja-alaista yhteistyötä, siihen pitää olla myös toimivat hoitopolut. Bjurström peräänkuuluttaakin lupaa toimia ja moniammatillisen yhteistyön mahdollisuutta:
– Esihenkilöstön pitää seisoa tekemisen takana ja rakenteiden tukea moniammatillista yhteistyötä.
Priorisointi kipuilee
Priorisoinnin kipupisteet tiivistyvät johtamisen näkökulmasta usein talouden ja lainsäädännön yhteensovittamiseen. Harjun mukaan keskeistä on myös hoidon jatkuvuuden turvaaminen. Myös palkkausjärjestelmän ja palkkioiden pitäisi ohjata järkevään toimintaan.
– Vuosien varrella on näkynyt se, että sitä tehdään, mistä palkitaan, sanoo Harju.
Torkki painottaa, että priorisonnista ollaan yhä arkoja keskustelemaan konkreettisella tasolla:
– On helpompaa hyväksyä se, että sata kärsii ilman tietoista päätöstä kuin se, että tehdään tietoinen päätös, josta kymmenen kärsisi – niinpä jatketaan piilopriorisointia. Päätökset ovat kovia ja vaativat arvokeskusteluja, johon on otettava mukaan kansalaiset ja poliittinen päätöksenteko.
– Tarvitaan rohkeita ihmisiä tekemään avauksia, sanoo Harju ja haastaa kaikki toimijat mukaan rakentamaan ja pilotoimaan toimivia malleja, joista voisi tulla hyviä käytäntöjä.
Priorisointikeskustelun tulee myös jatkua. Priorisointiwebinaarisarja jatkuu syyskuussa, ja silloin priorisointia pohditaan yksittäisten suunterveyden ammattilaisen näkökulmasta. Ole mukana linjoilla!
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 8/2023
Lähde: Miten priorisointia johdetaan? -priorisointiwebinaari 11.5.2023.