Jenni Ristaniemi
Pysyvien yläkulmahampaiden puhkeaminen on monivaiheinen tapahtumasarja. Sen aikana esiintyvät poikkeamat ovat merkittävä kliininen ongelma kehittyvässä purennassa. Kun kulmahampaan puhkeamispoikkeama havaitaan varhain, hoito on yksinkertaista ja säästää kustannuksia. Puhkeamispoikkeaman myöhäinen hoito on yleensä pitkä ja raskas vaihtoehto lapselle, hänen perheelleen ja yhteiskunnalle.
Tietyt yläkulmahampaiden puhkeamisongelmat kuuluvat kehityksellisiin poikkeamiin, joita kutsutaan nimellä ”Dental Anomaly Patterns” (DAP-piirteet). Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin yläkulmahampaan puhkeamisen aikaisia kehityksellisiä piirteitä panoraamaröntgenkuvassa (PTG-kuva) ja hoitoja, joita tarvittiin puhkeavan kulmahampaan ohjaamiseksi hammaskaarelle. Lisäksi työssä kartoitettiin DAP-piirteiden esiintymistä samoilla yksilöillä sekä näiden piirteiden esiintymistä suhteessa tutkittuihin kulmahampaan piirteisiin.
Tämä retrospektiivinen rekisteritutkimus koostui 1 454 itäsuomalaislapsen PTG-kuvasta noin 9,5-vuotiaana ja samojen lasten 1 962 yläkulmahampaan myöhemmästä hoidontarve- ja hoitotiedosta. Väitöstutkimuksessa havaittiin, että noin joka kymmenennelle yläkulmahampaalle kohdistettiin hoitotoimenpiteitä, mukaan lukien kulmahampaan puhkeamista ohjaavat varhaishoitovaihtoehdot. Yleisin kulmahampaalle toteutettu hoito oli ahtauden hoitoa. Kulmahampaan päällekkäisyys toisen etuhampaan kanssa ja suuri kallistuskulma ennustivat merkittävimmin myöhemmin toteutunutta hoitoa. Kun kulmahammas puhkesi suuhun ilman hoitoa, päällekkäisyys ja suurempi kallistuskulma PTG-kuvassa esiintyivät useammin hampaistokehityksen varhaisemmissa vaiheissa. DAP-piirteitä havaittiin noin joka kolmannella lapsella, ja yleisin piirre oli maitoposkihampaiden jääminen vaihduntahampaistossa irti purentatasosta kasvun myötä (infraokkluusio). Synnynnäisesti puuttuva hammas, tappimainen toinen yläetuhammas ja myöhäinen hampaistoikä esiintyivät useammin yhdessä. DAP-lapset saivat varhaishoitoa kulmahampaan puhkeamisen edistämiseksi lähes kaksi kertaa useammin kuin ne lapset, joilla ei ollut DAP-piirteitä. Myöhäinen hampaistoikä oli yhteydessä kulmahampaalle kohdistettuun varhaishoitoon.
Tutkimustulosten perusteella yläkulmahampaiden puhkeamisen seuranta tulee suhteuttaa lapsen pysyvän hampaiston puhkeamisaikatauluun ja hammaskaaren tilaan. Hampaiston kehityksen seuranta on tärkeää 1–2 vuoden sisällä ensimmäisen vaihduntavaiheen päätyttyä, jotta kulmahampaan puhkeamispoikkeaman varhaishoito on mahdollista.
Lakisääteiset oppilaan suun terveystarkastukset tehdään ensimmäisellä ja viidennellä luokalla. Hampaiston kehitysvaiheessa on vaihtelua useita vuosia samanikäisten lasten välillä, mikä korostaa hampaiston kehityksen yksilöllistä seurannan tarvetta. Pysyvien hampaiden puhkeamisen vaiheissa ilmenevä kehityksellinen poikkeama (DAP-piirre) edellyttää seurantaa mahdollisten muiden poikkeamien varalta.
Väitöstutkimus toteutettiin Oulun yliopistossa.
A register -based study of eruption patterns in the maxillary permanent canines and dental developmental abnormalities. Features seen in panoramic radiographs and treatment needs in permanent canines
Jenni Ristaniemi
HLL (väit.)
VASTAVÄITTÄJÄ
Janna Waltimo-Sirén, professori, Turun yliopisto
KUSTOS
Raija Lähdesmäki, dosentti,
Oulun yliopisto
ESITARKASTAJAT
Anna-Liisa Svedström-Oristo,
dosentti, Turun yliopisto
Tiina Ikävalko, tohtori, Itä-Suomen yliopisto
OHJAAJA
Raija Lähdesmäki, dosentti, Oulun yliopisto
Verkkojulkaisun osoite:
http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-3813-5