Kansainvälinen tiedeyhteisö on kehittänyt purentaelimistön kipujen ja toimintahäiriöiden diagnostiikkaan uudet, lyhyemmät kriteerit pohjautuen DC/TMD-kriteeristöön (Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorders). Lyhyemmät kriteerit ovat tarpeelliset, sillä alkuperäinen DC/TMD on koettu aikaa vieväksi erityisesti yleispraktikon
käytössä.
Journal of Oral Rehabilitation -lehdessä julkaistu tutkimus perustui Delphi-prosessiin, eli menetelmään, joka pohjautuu asiantuntijoiden ryhmänä tapahtuvaan tiedonkeruuseen ja päätöksentekoon. Uuden kriteeristön päämäärä on ennen kaikkea oikea diagnoosi ja sen mukainen hoito. Kansainväliseen Delphi-paneeliin osallistui 23 kliinikkoa, jotka edustivat laaja-alaista tietämystä eri aloilta, ja joukossa oli myös yleishammaslääkäreitä.
Alkuperäistutkimuksesta pyydettiin arvio hammasprotetiikan ja kliinisen purentafysiologian professori Kirsi Sipilältä Oulun yliopiston Väestöterveyden tutkimusyksiköstä.
− On tärkeää tuoda kollegojen tietoon, että DC/TMD-kriteeristöstä on nyt julkaistu lyhyempi versio, joka on tarkoitettu erityisesti yleispraktikon käyttöön, ja se sujuvoittaa diagnoosin tekemistä ja hoitoon ohjausta. Kliininen tutkimus on nopea, se kestää maksimissaan kymmenen minuuttia, ja siitä on karsittu pois kohtia, jotka eivät johda diagnoosiin tai ovat vähemmän oleellisia diagnoosin kannalta. Tärkeintä on, että potilas saa vaivoihinsa apua mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Lyhyen DC/TMD-menetelmän sovellettavuus vaatii vielä kenttätutkimuksia, eikä se sulje pois pidemmän version käyttöä. Pidempi versio antaa tarkemman kuvan potilaan tilanteesta, professori Sipilä sanoo.
Alun perin vuonna 2014 julkaistu DC/TMD on kansainvälisen tiedeyhteisön (INfORM/IADR) kehittämä, ja se on tarkoitettu sekä tutkimus- että kliiniseen käyttöön yleis- ja erikoishammaslääkäritasoilla. Kriteeristö on käännetty yli 20 eri kielelle.
DC/TMD koostuu kahdesta osasta. Axis I -osan avulla tehdään somaattinen diagnoosi. Uudesta kriteeristöstä tiputettiin nyt kokonaan pois TMD-kivun seulontakysely, kun taas TMD-oirekysely säilytettiin ennallaan. Kliinisestä tutkimuksesta on poistettu päänsärkyalueen paikallistaminen, inkisiivisuhteet, alaleuan liikerata, leuan lateraaliliikkeet ja niveläänten rekisteröinti lateraali- ja protruusioliikkeissä. Lisäksi joitakin osia on muokattu; esimerkiksi lihaspalpaatiokohtia on vähennetty.
Diagnoosi laaditaan karkean jaottelun perusteella kipuun liittyvään /leukanivelperäiseen TMD:hen. Axis II -instrumentit kartoittavat psykososiaalisia taustatekijöitä. Näistä lyhyeen DC/TMD- kriteeristöön on jätetty kivun haitta-astekysely (GCPS2.0), kipukuva ja kysely terveydentilasta (PHQ-4, ahdistus-/masennusoireet). Työryhmä suosittelee myös, että koulutus lyhyeen DC/TMD-protokollaan toteutetaan aiempaa pienemmällä resurssoinnilla esimerkiksi etä-/videokoulutuksena.
Jenna Mendez, Hammaslääkärilehti 2/2024
Lähde: Justin Durham, Richard Ohrbach, Lene Baad-Hansen, Stephen Davies, Antoon De Laat, Daniela Godoi Goncalves ym. Constructing the brief diagnostic criteria for temporomandibular disorders (bDC/TMD) for field testing. J Oral Rehab. Julkaistu verkossa 27.12.2023. doi: https://doi.org/10.1111/joor.13652
Tiedeuutisen asiantuntija-tarkastajana toimi hammasprotetiikan ja kliinisen purentafysiologian professori Kirsi Sipilä Oulun yliopiston Väestöterveyden tutkimusyksiköstä.