Suomessa on vannottu ksylitolin nimeen 1970-luvun ksylitolitutkimuksista lähtien. Muissa maissa suhtautuminen ksylitoliin on ollut varauksellisempaa. Mitä sanoo tutkimusnäyttö ksylitolin tehosta hampaiden reikiintymisen ehkäisyssä?
Professori Sven Twetman Kööpenhaminan yliopistosta kävi läpi vuosina 2000–2010 julkaistut ksylitolitutkimukset. Kaikkiaan tutkimuksia löytyi 108 kappaletta, joista vain 13 artikkelissa oli tutkittu ksylitolin vaikutusta hampaiden reikiintymiseen. Lopuissa 95 tutkimuksessa oli selvitetty ksylitolin vaikutusta välillisiin muuttujiin, kuten plakin kiinnittymiseen ja määrään tai kariogeenisten bakteerien määrään. Suurin osa tutkimuksista ei myöskään täyttänyt hyvin toteutetun kliinisen tutkimuksen kriteerejä: niitä löytyi vain kolme.
Twetman päätyi esityksessään siihen, että vaikka tutkimusnäyttö ksylitolin paremmuudesta muihin makeutusaineisiin verrattuna ei vielä ole kovin vahvalla pohjalla, niin ksylitolin käytön puolesta puhuu lasten ja nuorten halukkuus syödä ksylitolituotteita sekä ksylitolituotteiden turvallisuus. Erityisen potentiaalina kohderyhmänä ksylitolituotteille Twetman piti odottavia äitejä. Suomalaisissa ja ruotsalaisissa tutkimuksissa on todistettu, että ksylitolituotteita säännöllisesti odotusaikana käyttävien äitien lapsille tulee myöhemmin ja vähemmän reikiä kuin niiden äitien lapsille, jotka eivät ksylitolia olleet syöneet.
Kaiken kaikkiaan tämän hetkisen tiedon mukaan ksylitolin käytöstä on enemmän hyötyä kuin haittaa ja siksi sen käyttö on suositeltavaa. Ksylitolia tulisi kuitenkin edelleen tutkia hyvin suunnitelluin tutkimusasetelmin, jotta sen tehosta hampaiden reikiintymisen ehkäisyssä saataisiin parempaa näyttöä.
Anne Hiiri, Suomen Hammaslääkärilehti 10/10
Lähde: Professori Svante Twetmanin esitys “Evidence-based Aspects and Current Controversies”, IADR:n General Sessionissa Barcelonassa 15.7.2010.