Hampaattomuus ja proteesien kunto näyttävät vaikuttavat naisten ja miesten purentaelimistön toimintahäiriöiden esiintyvyyteen osittain päinvastaisin tavoin, toteavat suomalaistutkijat.
Aiemmat tutkimustulokset koskien proteesien kunnon merkitystä TMD-oireisiin ovat kiistanalaisia. Suomalaistutkimuksessa arvioitiin hampaiden menetyksen ja hammasproteesien kunnon yhteyttä TMD:n kliinisiin merkkeihin. Tutkimuksen aineistona oli 6316 yli 30-vuotiasta suomalaista. He osallistuivat Terveys 2000 -tutkimukseen, johon kuului myös kliininen suun tutkimus sekä TMD-oireiden ja proteesien kunnon kartoitus. Ennen kliinistä tutkimusta osallistujille tehtiin kotihaastattelu.
TMD-oireiden kartoitukseen sisältyi maksimaalisen suun avauksen tutkiminen, leukaniveläänten rekisteröinti sekä leukanivelten ja kahden puremalihaksen palpaatio. Maksimaalinen suun avaus katsottiin rajoittuneeksi sen ollessa alle 40 mm. Irtoproteesit luokiteltiin niiden tyypin ja iän (yli 5 v. tai alle 5 v.), niille tehtyjen korjausten ja objektiivisen korjaustarpeen mukaan. Myös tutkittavilta itseltään kysyttiin, kokivatko he että proteesit tarvitsivat korjausta.
38 prosentilla tutkituista ilmeni ainakin yksi TMD-oire. Kuten tutkijat olettivatkin, kaikki tutkitut TMD-oireet osoittautuivat yleisemmiksi naisilla kuin miehillä, ja kaikki tilastolliset analyysit tehtiin erikseen naisille ja miehille. Koska myös masennuksen on todettu olevan yhteydessä sekä hampaiden menetykseen että TMD-oireisiin, tutkittavien masentuneisuutta selvitettiin käyttämällä M-CIDI-haastattelua. Haastattelun tuloksia arvioitiin DSM-IV-kriteeristön mukaan.
Tilastoanalyysia varten tutkittavat luokiteltiin hampaallisiin ilman irtoproteeseja, hampaallisiin joilla oli irtoproteeseja sekä hampaattomiin/kokoproteesia käyttäviin. Miehillä oli enemmän hampaita kuin naisilla, ja myös hampaattomuus ja irtoproteesien käyttö oli naisilla jonkin verran yleisempää. Lisäksi naisilla oli enemmän korjausta tarvitsevia proteeseja kuin miehillä sekä subjektiivisesti että hammaslääkärin arvion mukaan.
Tilastoanalyysissa tarkasteltiin yhteyksiä kliinisten TMD-löydösten, hampaiden määrän, irtoproteesien käytön, proteesien korjaustarpeen ja proteesien iän välillä. Tutkittavan ikä huomioitiin logistisessa regressiomallissa. Tulosten perusteella naisilla hampaiden vähäinen määrä, kokoproteesien käyttö sekä proteesien huono kunto ja niiden korkea ikä olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä rajoittuneeseen suun avaukseen sekä leukanivelten ja puremalihasten palpaatioarkuuteen. Miehillä puolestaan runsas hampaiden määrä oli yhteydessä leukanivelten rahinan esiintyvyyteen. Irtoproteesien käyttö ja korjaustarve taas olivat käänteisesti yhteydessä leukaniverahinaan.
Kun logistiseen malliin lisättiin koulutustaso ja masentuneisuus, suurin osa mainituista yhteyksistä säilyi. Tutkijat toteavatkin, että hampaiden säilyttäminen ja toisaalta hyvä proteesien ylläpitohoito ovat tärkeitä TMD:n riskitekijöiden vähentämisessä.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 4/2013
Lähde: Sipilä K, Näpänkangas R, Könönen M, Alanen P, Suominen AL. The role of dental loss and denture status on clinical signs of temporomandibular disorders. J Oral Rehabil 2013; 40(1): 15–23.