Poikkeavasti puhkeavan kulmahampaan hoito vaatii oikea-aikaisuutta, hyvän suunnittelun, hammaslääkärin tietotaitoa sekä lapsen ja perheen yhteistyökykyä.
Poikkeavasti puhkeavan kulmahampaan havaitseminen aloittaa vuosia kestävän oikomishoidon tiheine vastaanottokäynteineen. Hoitolinja riippuu diagnoosin ajankohdasta suhteessa hampaistokehitykseen. Tavoitteena on varhaishoito II vaihduntavaiheen alkaessa. Niin kauan kun hammas on kehitysvaiheessa, se liikkuu kohtuullisen hyvin, ja ongelman korjaamisessa voidaan hyödyntää hampaan puhkeamiskapasiteettia. Haasteellisemmassa myöhäishoidossa tarvitaan oikojan ja kirurgin yhteistyötä hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Hoitamattomat poikkeavasti puhjenneet kulmahampaat eli retinoituneet kulmahampaat voivat aiheuttaa purentaongelmia ja komplikaatioita, joiden hoito vaatii kirurgin, proteetikon ja oikojan yhteistyötä.
Kulmahampaiden poikkeava puhkeaminen voidaan jakaa kolmeen ryhmään: palatinaaliseen, labiaaliseen ja apikaaliseen puhkeamiseen. Varhaishoidossa palatinaalista yläkulmahammasta seurataan ja maitohammas poistetaan tarvittaessa tieltä. Yläkulmahampaat voivat puhjeta myös juuren kasvun päätyttyä, mikä tulee huomioida seurannassa. Myöhäishoidossa palatinaalinen kulmahammas paljastetaan operatiivisesti, hampaan kruunun kärkikolmannekseen kiinnitetään kultaketju distobukkaalisesti ja hammas vedetään kaarelle oikomislaitteella. Yleensä kulmahammas siirtyy kallistumalla omalle paikalleen, mikä edesauttaa hoitotulokseen pääsyä.
Hampaiston ahtauden vuoksi labiaalinen yläkulmahammas vaatii tilan tekemistä hammaskaarelle oikeassa vaiheessa. Useimmiten tarvitaan myös hampaan operatiivista paljastusta ja vetojärjestelyitä. Myöhäishoidossa joudutaan arvioimaan pysyvien hampaiden poistotarve. Apikaalinen kulmahammas joudutan hoitamaan varhaisvaiheessakin kirurgisella paljastuksella ja hampaan vedolla kaarelle. Myöhäisvaiheessa joudutaan arvioimaan hampaan poistotarve ja varmistamaan hyvä purenta ilman kulmahammasta. Yläkulmahampaan transpositiossa yhden tai useamman maitohampaan poisto voi edistää hampaan puhkeamista oikealle paikalle ja lisäksi jatkoksi suunnitellaan kiinteäkojehoitoa. Myöhäisvaiheessa transpositio on yleensä hyväksyttävä ja purenta kuntoutetaan mahdollisuuksien mukaan poikkeavan hammasjärjestyksen antamissa puitteissa.
Harvinaisempi alakulmahampaan puhkeamattomuus voi ilmetä etu- ja kulmahampaan transpositiona, jota hoidetaan maitohampaiden poistolla ja yksinkertaisella kojehoidolla. II vaihduntavaiheen ongelmana alaleuassa voi olla puhkeamiseste, joka poistetaan varhaishoidossa kirurgisesti. Myöhäishoidossa tarvitaan kulmahampaan paljastus ja veto hammaskaarelle, jos kulmahampaan puhkeamiskapasiteetti ei ole riittävä. Alakulmahampaan puhkeaminen keskiviivaan päin hoidetaan kuten apikaalinen yläkulmahammas. Hoidon voi tehdä, jos hampaan kruunu ei ole ylittänyt keskiviivaa optg:ssa. Jos hammas on reilusti yli keskiviivan, tulee harkita poistoa, jotta hammas ei jatka kasvuaan virheelliseen suuntaan.
Hoito ei suju aina ongelmitta. Osaa ongelmista ei voida ennustaa, osa seuraa varhaishoidon puutteesta ja osa syntyy hoidon seurauksena. Ongelmana voivat olla esim. apexin sijainti poikkeavassa paikassa, naapurihampaiden resorboituneet juuret, ketjun huono kiinnitys, vedon suunta suhteessa viereiseen hampaaseen sekä myöhäishoidossa implantin kustannukset. Potilas ei aina ole myöskään yhteistyökykyinen, vastaanotolle voi olla hankala matka ja omahoidossa puutteita. Myös hammashoitopelko saattaa vaikeuttaa hoidon etenemistä. Siksi onkin tärkeää, että maitokulmahammas poistetaan ainoastaan varhaishoitona ja myöhäishoidon yhteydessä vasta, kun hoitotulos on varmistunut.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 6/2013
Lähde: HLT, EHL Raija Lähdesmäen luennot Kokonaishoidon suunnittelu ja hoidon aikataulutus ja Ongelmatapauksia ja komplikaatioita · miten niistä selvitään? Apollonia Symposiumissa 2.3.2013.