Monet lasten suolistosairauksista voivat näkyä suussakin – joko hampaissa tai limakalvoilla. Yleisyydestään huolimatta ne ovat monimuotoisia sairauksia, jotka voivat hidastaa lapsen kasvua ja kehitystä. Diagnoosin asettamiseksi tarvitaan usein tähystystutkimuksia, muistuttaa dosentti, EHL Liisa Aine.
Gastroesofageaalinen refluksitauti voi olla lapsilla hankala diagnosoitava. Se saattaa oireilla yöyskänä ja toistuvina hengitystieinfektioina ja pneumonioina. Nielemisvaikeudet ja oksentelu sekä hapan hengitys liittyvät myös tautiin. Pienten lasten refluksia lääkitään oireiden perusteella. Mikäli lääkkeet eivät auta, ruokatorvi tähystetään.
Mahahapon nouseminen suuhun aiheuttaa hampaiston eroosiota. Hampaat vihlovat, ja eroosion edetessä niiden muoto muuttuu. Maitohampaat eivät pysty vastustamaan hapon vaikutusta niinkään hyvin kuin pysyvät hampaat: maitohampaiden kliiniset kruunut voivat liueta kokonaan. Kieli voi kipeytyä ja muuttua katteiseksi.
Keliakian oireet ovat usein lieviä ja epätyypillisiä, ja suolisto-oireet ovat vain osa taudinkuvaa. Toisinaan keliakia on nähtävissä ihollakin dermatitis herpetiformiksena eli ihokeliakiana. Klassista keliakiaa kroonisine ripuleineen tavataan enää vain harvoin.
Keliakian näkyy suussa esimerkiksi toistuvina aftoina, limakalvojen arkuutena ja suun kuivumisena. Kieleen saattaa muodostua atrofisia läiskiä. Hampaistokehitys hidastuu, ja pysyvien hampaiden kiilteen muodostuminen on saattanut häiriytyä. Kiillehäiriöt ovat symmetrisesti ja niiden vaikeusaste voi vaihdella. Toistaiseksi keliakian diagnostiikka pohjautuu ennen kaikkea ohutsuolibiopsiaan. Villusatrofia varmentaa diagnoosin. ”Onko tarpeen odottaa suolinukan tuhoa, vai voitaisiinko diagnoosi asettaa jo ennen sitä?” kysyy Aine, ja ennakoikin keliakian diagnostisia kriteerejä väljennettävän tulevaisuudessa.
Crohnin tauti on yleistymässä. Oireita voi olla koko ruuansulatuskanavan mitalla ja oireet ovat usein fluktuoivia. Suussa Crohnin tauti voi ilmetä toistuvina aftoina. Huulet voivat rohtua ja hilseillä, suupieliin muodostuu ragadit, ja huulet ja posket turvottavat. Posken limakalvolla on nähtävissä tyypilliset mukulakivimäiset muutokset. Limakalvohetulat syntyvät varsinkin molaarialueelle. Diagnoosi perustuu kliinisen kuvan lisäksi laboratorio- ja tähystyslöydöksiin. Biopsianäytteet voidaan ottaa tähystyksen yhteydessä tai suusta. Näytteen granulooma on ainoa taudille spesifi löydös.
Ani Lakoma, Apollonia
Lähde: Dosentti, EHL Liisa Aineen luento ”Lasten suolistosairaudet ja niiden suumanifestaatiot” Lasten hammashoidon ja Suupatologian ja suulääketieteen jaoston yhteisessä seminaarissa 15.4.2011.