Sydän- ja verisuonisairauksia ei enää pidetä pelkästään kolesterolin kertymäsairauksina. Infektioiden tiedetään olevan osallisina niiden synnyssä. Tässä tutkimuksessa pystyttiin ensimmäisen kerran osoittamaan kliinisesti merkittävä, sydäninfarktikuolemia ennustava merkkiaine.
FM Anita Tuomaisen väitöstutkimus selvitti muun muassa, voisivatko seerumin matriksin metalloproteinaasi 8:n (MMP-8) ja sen toimintaa estävän kudosinhibiittori TIMP-1:n pitoisuudet ja näiden suhde ennustaa sydän- ja verisuonisairauksien kehittymistä ja lopputulosta. Matriksin metalloproteinaasithan (MMP) ovat entsyymejä, jotka voivat muokata tai hajottaa solunulkoista väliainetta ja tyvikalvoja. Ne ovat välttämättömiä normaalissa kehityksessä ja esimerkiksi haavan paranemisessa. MMP:t ovat osallisina myös monissa patologisissa tapahtumasarjoissa, kuten parodontiitin kehittymisessä ja kasvainten metastasoinnissa.
Tuomaisen tutkimusaineiston noin tuhatta, alkutilanteessa 50–68-vuotiasta kuopiolaismiestä seurattiin 10 vuotta sen jälkeen, kun oli otettu seeruminäytteet, selvitetty elämäntapoja ja tutkittu mm. verenpaine, painoindeksi ja kaulavaltimon seinämän paksuus. Jo alkuvaiheessa sydän- ja verisuonitauteja sairastavilla miehillä tai niillä, joilla oli merkkejä alkavasta ateroskleroosista, MMP-8-pitoisuus ja MMP-8/TIMP-1-suhde olivat suurentuneet. Keskeinen löydös oli, että muista riskitekijöistä riippumatta kohonnut MMP-8-pitoisuus lisäsi sydän- ja verisuonitauteihin kuolemisen riskin kolminkertaiseksi sellaisilla miehillä, joilla oli alkuvaiheessa merkkejä alkavasta ateroskleroosista. Seerumin kohonnut MMP-8-pitoisuus oli siis ennusmerkki vaarasta, joka oli havaittavissa jo ennen kuin kliinisiä oireita sairaudesta oli olemassa.
Mikä sitten kytkee MMP-8:n ja sydäntapahtumat toisiinsa? Yksi mekanismi on, että MMP-8 pystyy tulehdustilanteessa aloittamaan kollageenin hajottamisen. Tällä on merkitystä myös sydän- ja verisuonitaudeissa, joissa hajottamisvaikutus voi kohdistua ateroskleroottisen plakin kollageenipeitteeseen, mikä lisää plakin repeytymisriskiä. Kroonista yleistulehdusta ylläpitäviksi syntipukeiksi taas ovat osoittautuneet mm. melko yleisesti väestössä esiintyvät keuhkoklamydia (Chlamydia pneumoniae), jota on70–80 %:lla vanhusväestöstä, ja parodontaalisairauksista tuttu Aggregatibacter actinomycetemcomitans (aikaisemmin Actinobacillus actinomycetemcomitans), jota esiintyy 20 %:lla aikuisista. Näitä molempia on löydetty ateroskleroottisista plakeista.
Tuomaisen väitöstyössä tutkittiin hiirimallilla A. actinomycetemcomitans ja C. pneumoniae -infektioiden vaikutusta ateroskleroosin kehittymiseen ja lisäksi maksaan. Molemmat bakteerit aiheuttivat tulehdusreaktion ja ylläpitivät tulehdusta ja altistivat sydän- ja verisuonitaudeille sekä vaikuttamalla kohde-elimeen suoraan että yleisemmällä tasolla kohottamalla tulehdusvälittäjäaineiden pitoisuuksia. Merkkejä oli nähtävissä myös kyseisten bakteereiden aiheuttamasta maksan tulehdusreaktiosta ja C. pneumoniaen edesauttamasta rasvan kertymisestä maksaan.
Sydän- ja verisuonisairauksien ja tulehdusten yhteys vahvistui tässäkin tutkimuksessa. Olisi tärkeää pohtia, voisiko esimerkiksi A. actinomycetemcomitans ja C. pneumoniae -infektioiden seulonnan tai seerumin MMP-8-tason mittaustulosten perusteella kohdentaa tehokkaampia ennaltaehkäiseviä toimia niihin, joilla on vasta alkava sairaus, mutta joiden riski sydän- ja verisuonitautikuolemaan on myöhemmin suuri.
Lähde: Anita Tuomainen. Inflammation-induced atherogenesis, liver alterations, and cardiovascular outcome. Väitöskirja, joka tarkastettiin 18.9.2009 Helsingin yliopistossa.
Päivi Hölttä, Suomen Hammaslääkärilehti 13/2009