Potilasvakuutuskeskus (PVK) paitsi korvaa terveydenhuollon yhteydessä aiheutuneita henkilövahinkoja, myös kerää ja tilastoi kaiken informaation liittyen saamiinsa vahinkohakemuksiin sekä tekemiinsä korvauspäätöksiin. Hammaslääketieteelliseen hoitoon liittyvät hakemukset ovat yksi runsaslukuisimmista PVK:n käsittelemistä hakemusryhmistä. Toistaiseksi PVK:n aineistoa on hyödynnetty hammaslääketieteellisessä tutkimuksessa varsin vähän.
Oulun yliopistossa tehdyssä pitkittäistutkimuksessa analysoitiin kaikki hammashoitovahinkojen perusteella PVK:lle vuosina 2000–2011 tehdyt korvaushakemukset. Tavoitteena oli selvittää, millaisia hakemuksia PVK saa ja millaisissa tapauksissa korvauksia myönnetään. Tutkimuksessa vahingot luokiteltiin ICD-10-tautiluokituksen mukaisesti luokkiin K00–K08.
Kaiken kaikkiaan PVK teki vuosina 2000–2011 yhteensä 7 662 hammashoitovahinkoon liittyvää korvauspäätöstä. Saapuneiden korvaushakemusten määrä lisääntyi vuodesta 2000 vuoteen 2003 asti, mutta tasaantui sen jälkeen noin 700 hakemukseen vuodessa. Suurin osa hakemuksista (60 %) koski yksityisellä sektorilla saatua hoitoa, ja yhteensä 72 % hakemuksista oli naisten tekemiä.
Hakemusten yleisimmät ICD-tautiluokat olivat hammasytimen ja hampaanjuuren kärkeä ympäröivien kudosten sairaudet (K04) sekä hammaskaries (K02) (molempien osuus 29 %).
Potilasvahinkolaissa on lueteltu seitsemän korvausperustetta, mutta noin 90 prosentissa korvatuista tapauksista korvausperusteena on hoitovahinko. Hoitovahinkona korvataan tutkimuksesta, hoidosta tai vastaavasta tai näiden laiminlyönnistä seurannut henkilövahinko, joka olisi voitu välttää, mikäli kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi toiminut ko. tilanteessa toisin.
Korvattujen vahinkotapausten määrä oli suurin vuonna 2003 (48,3 %), jonka jälkeen se laski asteittain. Vuonna 2011 noin kolmasosassa tapauksista (32,8 %) myönnettiin korvaus.
Koko tarkastelujakson aikana kaikkiaan 40 % hakemuksista johti korvauksen myöntämiseen; 27 % vahingoista luokiteltiin vähäisiksi tai ei-vältettävissä oleviksi, ja 32 % hakemuksista hylättiin muista syistä. Eniten korvauksia myönnettiin ICD-luokassa muut hampaiden ja tukikudosten sairaudet (K08; 47,2 %). Näissä sekä hammasytimen ja hampaanjuuren kärkeä ympäröivien kudosten sairauksiin (K04) luokitelluissa tapauksissa korvaus myönnettiin todennäköisemmin kuin hammaskariessairauksiin (K02) kuuluvissa.
Yksityisellä puolella hoitoa saaneille potilaille myönnettiin korvauksia useammin kuin julkisella puolella hoitoa saaneille (46,9 % vs. 31,3 %); nuoret aikuiset (20–39 v.) taas saivat todennäköisemmin korvauksen kuin alle 20-vuotiaat. Hakemuksia tekivät eniten keski-ikäiset potilaat; he hakevat korvauksia selvästi useammin kuin nuoret ja ikääntyneet, vaikka ikääntyneet käyttävät palveluita selvästi enemmän.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 5/2016
Lähde: Karhunen S, Virtanen JI. Dental treatment injuries in the Finnish Patient Insurance Centre in 2000–2011. Acta Odontol Scand 2016. Julkaistu verkossa 5.11.2015.