Ei ole selvää näyttöä siitä, että aikaistunut puberteetti johtaisi hampaiden kehitysaikataulun nopeutumiseen. Ylipainoisten, varhain murrosikään tulevien lasten määrän lisääntyminen ja riskit, joita liian sokeripitoinen ravinto aiheuttaa hampaille, tulisi kuitenkin huomioida hammashoidon suunnittelussa, toteaa dos., EHL Janna Waltimo-Sirén.
Puberteetin ajoittuminen on hyvin yksilöllistä. Tiedetään, että perimä säätelee vahvasti sekä pubertaalisen kehityksen että pituuskasvun aikataulua. Tekijää, joka käynnistää puberteetin, ei kuitenkaan ole onnistuttu selvittämään. Vahva ehdokas on leptiini, rasvakudoksen erittämä hormoni. On todettu, että nopeutunut fyysinen kasvu ja kehitys jo ennen puberteettia sekä tendenssi pubertaalisen kehityksen aikaistumiseen on tyypillistä korkean painoindeksin omaavilla lapsilla. Vastaavasti alipainoisuus ja aliravitsemus johtavat puberteetin viivästymiseen.
– Suoraa yhteyttä rasvakudoksen määrän ja puberteetin välillä ei kuitenkaan ole löydetty, toteaa Janna Waltimo-Sirén.
Suomalaisten lasten kasvua ja kehitystä on seurattu terveydenhuollossa järjestelmällisesti noin 100 vuotta. Viime vuosikymmeninä on huomattu, että murrosiälle ominainen kasvupyrähdys on aikaistunut. Samalla aikuispituus on lisääntynyt ja kasvukausi lyhentynyt.
Vastaavaa systemaattista seurantaa lasten hampaiden kehitysasteesta tai puhkeamisaikatauluista ei ole tehty, joten ei tiedetä varmasti, onko näissä tapahtunut sekulaarisia muutoksia.
Suomalaislasten hampaiden kehitysaikataulua ja puhkeamista tutkittiin mm. 80-luvulla Helsingin yliopistossa. Tällöin todettiin, että 90 prosentilla tytöistä kulmahampaan puhkeaminen ajoittui 9,0–13,5 ikävuoden välille ja pojilla 9,5–13,5 ikävuoden välille. Vaihtelu on siten samaa luokkaa kuin puberteetin aikataulussa.
– Kehittyvätkö hampaat siis nopeammin niillä lapsilla, joilla puberteettikehitys on nopeampaa? Ja vaikuttaako väestötasolla varhaistunut puberteetti ja lyhentynyt kasvukausi nopeuttavasti hampaiston kehitykseen?
Asiasta on vain epäsuoraa näyttöä. Kanadalaisessa poikittaistutkimuksessa röntgenologisesti määritettävä ns. hampaistoikä ei korreloinut minkään muun kasvumuuttujan kanssa. Joissakin aiemmissa tutkimuksissa on löydetty heikko korrelaatio puberteettikehityksen ja hampaiden kliinisen puhkeamisen sekä hampaistoiän välillä.
Waltimo-Sirénin oma tutkimusryhmä on myös tehnyt aiheesta tutkimuksen pienellä potilasaineistolla.
– Me totesimme, että hampaiden kehitysnopeutta näyttävät säätelevän eri tekijät kuin puberteetin ajoittumista. Voidaan myös spekuloida, että jos korrelaatiota hampaistollisen ja pubertaalisen kypsymisen välillä on, se on helpommin löydettävissä näiden viivästyessä kuin nopeutuessa.
Tuhansia lapsia kattaneessa amerikkalaistutkimuksessa vertailtiin selvästi ylipainoisten lasten ja normaalipainoisten kontrollien suuhun puhjenneiden pysyvien hampaiden määrää. Kun data vakioitiin iän, sukupuolen ja etnisyyden mukaan, ylipainoisilla oli keskimäärin 1,5 pysyvää hammasta enemmän. Tutkimuksessa ei kuitenkaan ollut huomioitu ruokavalion merkitystä. Ylipainoon johtava ruokavalio lisää myös kariesriskiä, ja lihavilta lapsilta on saatettu poistaa enemmän maitohampaita, mikä voi nopeuttaa pysyvien hampaiden puhkeamista.
–Vaikuttaa siltä, ettei varhaistunut puberteetti sinänsä johda ainakaan merkittävään hampaistokehityksen ja hampaiden puhkeamisen nopeutumiseen. Kuitenkin ympäristötekijöillä, erityisesti ravinnolla, on oma roolinsa, ja korkean painoindeksin omaavilla lapsilla muun kehityksen ohessa myös hampaistokehitys näyttäisi olevan normaalipainoisia ikätovereita nopeampaa kautta lapsuuden.
Waltimo-Sirén korostaakin, että ylipainoisuus tulisi huomioida suunniteltaessa yksilöllisesti lapsen hammastarkastusten ajoittamista ja ehkäisevää hammashoitoa.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 5/2013
Lähde: Dos., EHL Janna Waltimo-Sirénin luento ”Vaikuttaako puberteetin aikaistuminen hampaiden kehitysaikatauluun?” Apollonia Symposiumissa 2.3.2013.