Tässä Hammaslääkärilehdessä julkaistaan ensimmäinen suunterveyden Hyvä käytäntö -konsensussuositus. Se käsittelee suun tutkimusväliä, ja lopputuloksen voisi nimetä kokonaisvaltaisen riskinmäärityksen hedelmäksi.
Suositustyöhön ryhdyttäessä yksilöllinen tutkimus- ja hoitoväli määriteltiin sellaiseksi, joka ylläpitää suunterveyttä ja on yksilön sekä yhteiskunnan näkökulmasta riittävä ja kustannusvaikuttava. Työn lopputuloksena on 74 suosituslausetta perusteluineen.
Keskeiseksi sanomaksi suosituksessa nousee kaikenikäisille säännöllisesti tehtävä kokonaisvaltainen riskinarviointi, jonka perusteella yksilöllinen tutkimus- ja hoitoväli määritetään. Riskinarvioinnissa on tärkeää huomioida suun kaikki sairaudet – karies, parodontiumin sairaudet, purenta ja limakalvosairaudet riskitekijöineen – mutta myös tutkittavan pitkäaikaissairaudet, lääkitykset sekä elämänhallintaan ja terveyden lukutaitoon liittyvät voimavarat.
Terveillä ja vähäisen riskin lapsilla ja aikuisilla tutkimusten ja terveystarkastusten välin tulee pääsääntöisesti olla pidempi kuin sairailla ja suuren riskin henkilöillä. Tällä on tarkoitus ohjata rajallisten resurssien tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Terveille aikuisille suositeltava 24–48 kuukauden tutkimusväli poikkeaa Ruotsin kansallisesta hammashoidon suosituksesta, joka määrittää terveiden vähäisen riskin aikuisten tutkimusväliksi korkeintaan 36 kk. Suositustyön aikana vahvistui kuitenkin näkemys siitä, että tutkimus sinällään ei tuo terveyttä. Tutkimusten lisäksi on tärkeä huolehtia riskinarvion mukaisesti sairauksien päivittäisestä hallinnasta ja ehkäisystä sekä sairauksien etenemisen pysäyttämiseksi tehtävistä hoitotoimenpiteistä tutkimuskäyntien välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 48 kuukauden tutkimusvälin määrittämisen yhteydessä määritetään myös tarvittavien ylläpitohoitoon tai ehkäisyyn liittyvien käyntien ajankohdat ja työnjako. Näin kaikkien suun terveydenhuollon ammattihenkilöiden resurssit tulevat käyttöön tarkoituksenmukaisesti.
Tällä hetkellä suun terveydenhuollossa huomio on paljolti ollut hoitoon pääsyssä hoitotakuun rajoissa. Vähemmän on seurattu sitä, toteutuvatko kokonaishoidot hoidon laadun, potilaan ja laadukkaaseen hoitoon pyrkivän hammaslääkärin kannalta mielekkäästi eli pääseekö hoidosta ulos. Suosituksessa otetaankin kantaa myös parodontologisen hoidon, paikkaushoidon ja juurihoidon hoitojakson kestoon.
Suositus nostaa esille myös hoivan varassa olevien sekä iäkkäiden henkilöiden säännöllisen suun tutkimuksen, hoidon ja omahoidon. Näiden henkilöiden omahoidon toteutumisesta on erityisen tärkeää huolehtia.
Toistaiseksi on vain vähän tutkimusnäyttöä siitä, että säännölliset käynnit suun terveydenhuollossa vähentäisivät myöhempää hoidon ja resurssien tarvetta ja niihin liittyviä kustannuksia. Tästä huolimatta suositukseen löytyi hyvä konsensus siitä, että ennaltaehkäisy, suun sairauksien varhainen tunnistaminen ja oikea-aikainen hoito sekä hoidon jatkuvuus ovat tärkeitä hoitokustannusten hallinnan ja paremman suunterveyteen liittyvän elämänlaadun kannalta. Nyt kannustamme perusterveydenhuollon toimijoita konsensussuosituksen käyttöönottoon.
Marja Pöllänen
HLT, dosentti, EHL kliininen hammashoito, parodontologia
Käypä hoito -toimittaja
Aija Hietala-Lenkkeri
HLT, EHL
asiantuntijahammaslääkäri, Hammaslääkäriliitto
Käypä hoito -toimittaja (sivutoiminen määräaikainen työsuhde)
Kirjoitus on julkaistu 19.4.2024 Hammaslääkärilehden 4/2024 pääkirjoituksena.