Aloitin tutkimustyön tekemisen ikään kuin vahingossa viisi vuotta sitten ollessani 1. vuosikurssin hammaslääketieteen opiskelija. Tuolloin minulla oli aiempien opintojeni johdosta lukujärjestyksessä tyhjää, joten olin ajatellut aloittavani syventävien opintojen tekemisen. Kun tekstiä alkoi kertyä paperille, ohjaajani kysyi kiinnostaisiko minua jatkaa tutkimusta väitöskirjaan asti. Vastasin kysymykseen myöntävästi.
Koukuttava tutkimustyö
Tätä aiemmin en ollut ajatellut suuremmin tutkijanuraa mahdollisena tulevaisuuden vaihtoehtona, koska minua kiehtoi kliininen työ ja sen vetovoima. Tutkimustyön edetessä tutkijanura alkoi kuitenkin kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Kun 3. lukuvuosi ja kliininen harjoittelu alkoivat, tutkimustyön tekeminen jäi hieman taka-alalle ja kliininen työ vei mennessään. Tätä jatkui aina kandikesään asti.
Neljännen vuoden jälkeinen kandikesä oli todella hyödyllinen ammatillisesti ajatellen. Silloin pääsin todella tekemään hammaslääkärin töitä ensimmäistä kertaa ja koin minkälaista työskentely hammaslääkärinä tulisi olemaan. Vaikka pääsinkin tekemään juuri sellaista potilastyötä kuin haluaisin tulevaisuudessa tehdä, kyseisen kesän aikana mieleeni putkahti ajatus, että tarvitsisin vielä jotakin lisähaastetta ajatustyön muodossa. Myös ensimmäinen artikkelini oli juuri hyväksytty julkaistavaksi ennen kesän alkua. Kun palasin takaisin opintojen pariin kandikesän päätyttyä, tulevaisuuden suunnitelmani alkoivat selkeytyä paremmin.
Potilastyön ja tutkimuksen tasapaino
Opiskeluni viimeinen vuosi kului lähinnä perusopintojen viimeistelyssä eli lopputenttien suorittamisessa sekä potilasharjoituksissa. Olin koko opintojeni ajan tehnyt tutkimusta lähinnä viikonloppuisin ja loma-aikoina. Valmistumisen lähestyessä aloin miettiä, miten jatkossa pystyisin jaksottamaan aikani kliinisen työn ja tutkimustyön välillä. Lopulta päädyin ratkaisuun, jonka myös työnantajani hyväksyi. Tulisin suorittamaan yhdeksän kuukauden orientoitumiseni kahden kuukauden jaksoissa, joiden välissä pitäisin virkavapaata kuukauden ajan tutkimustyötä varten.
Pian on kulunut vuosi valmistumisestani ja olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuuni. Omalla kohdallani tutkimustyön tekeminen vaatii pidemmän yhtäjaksoisen ajan, jotta saan koottua ajatukseni ja pystyn keskittymään kirjoittamiseen. Virkavapaiden ansiosta olen pystynyt tekemään juuri näin ja olen saanut työstettyä tutkimustani eteenpäin. Tulevaisuudessa toivoisin pystyväni yhdistämään kliinisen työskentelyn sekä tutkimuksen tekemisen kuten nyt. Väitöstutkimukseni on hyvällä mallilla ja ensi syksystä eteenpäin aion siirtyä täyspäiväisesti viimeistelemään väitöskirjaani Apollonian Nuorentutkijan apurahan ansiosta. Todennäköisesti en kuitenkaan jättäydy potilastyöstä kokonaan pois, vaan aion tehdä myös kliinistä työtä vähäisessä määrin.
Mielestäni tutkimustyö ja kliininen potilastyö täydentävät toisiaan mukavasti, sillä molemmat tarjoavat erilaisia haasteita. Tulevaisuus näyttää, miten tulen onnistumaan tasapainoilemaan näiden kahden mielenkiintoisen maailman välillä.
Antti Tiisanoja
Kirjoittaja työstää väitöskirjaansa Oulun yliopistossa ja työskentelee hammaslääkärinä Porissa