puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Fissuurapinnoitteet lunastavat paikkansa riskipotilailla

Fissuurapinnoitteet otettiin käyttöön 1970-luvun aikana ja 1980-luvun alkupuolella lasten kuutoshampaat pinnoitettiin lähes 100-prosenttisesti. Nyt tilanne on täysin toinen: arviolta 3 % tamperelaislapsista ja noin 20 % kainuulaislapsista saa pinnoitteen. Miten tähän on tultu?

Suomessa fissuurapinnoitteiden kultakausi alkoi kansanterveyslain tullessa voimaan ja laajan ehkäisypainotteisen työn käynnistyessä 1970-luvulla.  Suuri osa aiheeseen liittyvistä tutkimuksista on tehty 1970- ja 80-luvulla, jolloin lasten kariesluvut olivat länsimaissa korkeat. Nykyään karieksen esiintyminen ja jakautuminen populaatiossa ovat erilaisia. Uusimmassa pinnoitteita käsittelevässä Cochrane-katsauksessa todetaankin, että tuolloin tehtyjen tutkimusten mukaan pinnoitteiden teho on hyvä, mutta uutta tutkimusta tarvittaisiin, jotta voitaisiin määritellä pinnoitteiden teho erisuuruisten riskien vallitessa.  Hyvänä esimerkkinä pinnoitteiden aiemmasta hyvästä tehosta on vuonna 1977 (Meurman) Suomessa tehty pitkittäistutkimus (60 7-v. lasta, 3 v. seuranta), joka osoitti, että vain 8 % pinnoitetuista hampaista karioitui, kun pinnoittamattomista karioitui 77 %.

Vuonna 1991 julkaistun (Vehkalahti ym., 7-15 v., 8 v. seuranta) potilasasiakirjoihin perustuvan suomalaistutkimuksen mukaan ero karioitumisessa pinnoitettujen ja pinnoittamattomien kuutosten purupintojen välillä oli jo supistunut ja oli vain 8 %.  Edelleen vuoden 2001 (Alanen ym.) pitkittäistutkimuksessa huomattiin, että säännöllisellä ksylitolin käytöllä saatiin yhtä hyvä ehkäisyteho kuin pinnoitteita käyttäen. Kaja Leskisen potilasasiakirjoihin perustuva, elinkaarianalyysiä käyttäen tehty väitöstutkimus vuodelta 2010 esitti, että fissuurapinnoitteet ovat tehokkaita kohtalaisen kariesriskin lapsilla, mutta korkean kariesriskin omaavilla pinnoitteet ovat riittämättömät. Matalan riskin lapsilla tutkimuksessa ei todettu väestötasoista hyötyä, joskin hyötyä voi olla yksilötasolla.

Käypä hoito -suositus karieksen hallinnasta toteaa, että kouluikäisillä poskihampaan pinnoittaminen on aiheellista, kun purupinnalla on alkava, etenevä kariesvaurio. Tieteessä vallitseekin konsensus siitä, että pinnoittaminen on käyttökelpoinen menetelmä paitsi karieksen ehkäisyssä, myös alkavan leesion pysäyttämisessä. Dos., ylihammaslääkäri Helena Forssin mukaan olisi suotavaa, että pinnoitteita käytettäisiin rohkeammin purupintakarieksen pysäytyshoidossa.
– Tämä menetelmä vaatii toki tarkan dokumentoinnin ja seurannan, mutta lopputuloksena tervettä hammaskudosta säästyy, jos paikkaukselta vältytään.

Uusina menetelminä tutkitaan parhaillaan aproksimaalivälien pinnoittamista ja muovi-infiltraatiota, mutta niiden vaikuttavuudesta tarvitaan vielä lisää tutkimustietoa.

Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 10/2014

Lähde:  Dos., ylihammaslääkäri (TAYS) Helena Forssin luento Fissuurapinnoitteiden vaikuttavuus karieksen ehkäisyssä ja hoidossa TKHLY:n kesäluentopäivillä 12.6.2014