puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Käypä hoito -suositukset käytössä

Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksia on julkaistu jo 15 vuotta. Suositusten asema on vahvistunut ja läpimeno parantunut erityisesti viimeisten kolmen vuoden aikana, toteaa Käypä hoito -päätoimittaja Eeva Ketola. Jäsentutkimusten mukaan noin 90 prosenttia Duodecimin ja Apollonian jäsenistä käyttää suosituksia päätöksenteon tukena.

Valtakunnallisten hoitosuositusten lähtökohtana on parantaa hoidon laatua ja vähentää hoitokäytäntöjen vaihtelua. Tavoitteena on myös tuoda tutkimustieto ja uudet merkittävät menetelmät kliiniseen työhön.  

Ensimmäinen hammaslääketieteellinen Käypä hoito -suositus suusyövän hoidosta valmistui 2002. Tämän jälkeen on julkaistu hoitosuositukset purentaelimistön toimintahäiriöistä, viisaudenhampaista ja karieksen hallinnasta. Kaksi uutta ryhmää on ryhtynyt työstämään hoitosuosituksia hampaiden kiinnityskudossairauksista ja antibioottien käytöstä suun terveydenhuollossa.

Suunterveyden Käypä hoito -suositusten käyttöä ei ole systemaattisesti tutkittu, mutta Apollonian jäsenkysely 2008 (n = 1496) antoi käsitystä niiden vastaanotosta. Yli 90 % hammaslääkäreistä oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että suositukset vaikuttavat hoitopäätöksiin. Suosituksia pidettiin kiinnostavina, ja 4/5 vastanneista katsoikin tuntevansa ne hyvin tai melko hyvin. Suositusten potilasversioita suositeltiin potilaille suhteellisen harvoin. Duodecimin jäsenkyselyn tulokset olivat samansuuntaiset.   

Yksittäisten lääketieteen Käypä hoito -suositusten vastaanottoa ja toimeenpanoa on myös tutkittu. Seija Alanen selvitti omassa hoitotieteen väitöstutkimuksessaan kohonneen verenpaineen hoitosuosituksen käyttöönottoa perusterveydenhuollossa. Alasen mukaan pelkkä hoitosuositusten laatiminen ei riitä, vaan hoitokäytäntöjen muuttamiseen tarvitaan lisäksi aktiivisia paikallisia toimenpiteitä. Terveyskeskuksissa, joissa hoitosuositusten käyttöönottoa oli tuettu koulutuksella ja moniammatillisilla neuvotteluilla, käytännöt olivat muuttuneet selkeimmin. Joskus hoitosuositukset olivat myös muuttaneet lääkäreiden ja hoitajien työnjakoa.

Alasen tutkimuksen perusteella hoitosuositukset näyttäisivät yhtenäistävän hoitokäytäntöjä, parantavan hoidon laatua ja tarjoavan tutkimustietoa käyttökelpoisessa muodossa kliinistä työtä tekeville.  

Lähde: Turun yliopiston tiedote Seija Alasen väitöskirjasta 20.5.2009 ja puhelinkommentit Eeva Ketolalta 30.9.2009.

Annika Nissinen, Suomen Hammaslääkärilehti 13/2009