puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Kestävän sidoksen ainekset

Monet yhdistelmämuovitäytteiden ongelmat liittyvät sidokseen ja sidostamiseen. Kovettumis-kutistuminen, saumavuoto ja saumojen värjääntyminen, paikkauksen jälkeinen oireilu ja täytteen kulutuskestävyys ovat seikkoja, joihin sidoksen onnistuminen tai epäonnistuminen vaikuttaa. Professori Leo Tjäderhane kertoi Hammaslääkäripäivillä onnistuneesta sidostamisesta.

Tiivis sauma hampaan ja paikkamateriaalin välillä on täytteen säilymisen edellytys. Sen saavuttaminen on kiilteen alueella usein helppoa. Tiivis sidos dentiiniin on ongelmallisempi, etenkin approksimaaliväleissä. Sementin alueella sidos jää aina heikoksi.

Materiaaleissa ja valmistajien suosittelemissa tekniikoissa on runsaasti vaihtelua. Hammaslääkärien käyttämät tekniikat vaihtelevat vieläkin enemmän. Suun olosuhteetkin ovat kaukana ideaaleista polymeerien käyttöoloista.

Hyvän kiillesidoksen saavuttaminen itse-etsaavilla sidosaineilla on vaikeaa. Aineen teho ei tahdo riittää kiilteen etsaamiseen. Dentiini tarvitsee korkeamman pH:n kestävän sidoksen saavuttamiseksi, joten mikä toimii kiilteeseen, ei toimi dentiiniin. Käytettäessä itse-etsaavaa sidosainetta sauma on alttiimpi vaurioille, koska kiillesidos on heikompi.

Kiille kannattaakin etsata aina erikseen, koska käytetystä tuotteesta riippumatta sidos kiilteeseen paranee aina, eikä dentiinisidos heikkene merkittävästi vaikka sitäkin vahingossa etsattaisiin. Paras sidos saadaan kolmivaiheisesti tehtynä: joko käyttämällä kolmivaiheista etsattavaa tuotetta tai etsaamalla erikseen kaksivaiheisesti käytettävä itse-etsaava tuote. ”Mitä helpompi sidosaineen käsittely, sitä huonompi sidos”, kiteyttää Tjäderhane.

Happokäsittely paljastaa dentiinin kollageeniverkoston, jossa vesi pitää verkoston avoimena, mikä mahdollistaa monomeerin tunkeutumisen kudokseen. Miten kostea kaviteetin pinnan tulee olla, riippuu käytetystä materiaalista. Asetonipohjainen sidosaine ei pääse vaikuttamaan, jos kaviteetti on liian kuiva, kun taas vesi-etanolipohjaista sidosainetta käytettäessä kaviteetti ei saa olla liian kostea.

Sidosaineen oikean käsittelyn lisäksi klooriheksidiinin käyttö paikkauksessa parantaa sidoslujuutta. Dentiinissä olevat matriksin metalloproteinaasit, MMP:t, hajottavat dentiinin kollageenia. Tämä johtaa siihen, että sidosaine kyllä säilyy, mutta hybridikerroksen kollageeni hajoaa. Täytteen kiinnitys menetetään. Klooriheksidiini estää dentiinin MMP:ien toimintaa. Kaviteetin klooriheksidiinikäsittelyllä sidos saadaan kestämään pidempään. Tulevaisuudessa se saattaakin olla osa sidosainetta.

Tjäderhanen vinkit hyvään sidokseen:

  1. etsaus, pesu ja kevyt kuivaus
  2. klooriheksidiini (esim. Klorhexol ®) kaviteettiin, hangataan 30 s, kuivataan pois 5-10 s
  3. sidosaine kaviteettiin, viedään mieluiten kahdesti
  4. sidosaineen kovetus 20 s

Ani Lakoma, Apollonia

Lähde: professori Leo Tjäderhanen luento ”Onko sidos yhdistelmämuovipaikan heikoin lenkki?” Hammaslääkäripäivillä 11.11.2010