puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Kitarisan poisto ei vähennä hengitystieinfektioita

Alankomaissa tutkittiin kitarisan poiston merkitystä lasten toistuvien ylähengitystieinfektioiden hoidossa. Tutkimukseen osallistui 111 lasta, jotka olivat iältään 1·6-vuotiaita.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri tutki lapset. Heille tehtiin nenänielun kuituoptinen tähystys, tutkittiin nenänielun mikrobifloora sekä tehtiin spesifiset IgE-testit. Lisäksi lasten vanhemmat täyttivät erilaisia kyselykaavakkeita. Leikkausryhmään satunnaistetut lapset leikattiin kuuden viikon sisään tutkimuksen alkamisesta.

Lapsia seurattiin 24 kuukautta. Seurannan aikana vanhemmat pitivät oirepäiväkirjaa ylähengitystie- ja korvaoireista, kirjasivat lasten sairauspoissaolopäivät sekä mittasivat lasten ruumiinlämmön päivittäin korvakuumemittarilla. Tutkijat keräsivät tiedot seurantakäynneillä 3, 6, 12, 18 ja 24 kuukauden kohdalla. Seurantakäynneillä vanhemmat täyttivät myös terveyteen liittyvät elämänlaatukaavakkeet.

Ensisijaisena lopputulosmuuttujana pidettiin ylähengitystieinfektoiden lukumäärää. Toissijaisina lopputulosmuuttujina oli muun muassa, montako päivää ylähengitystieinfektioita sairastettiin, niihin liittyvien kuumepäivien ja sairauspoissaolojen lukumäärä, sekä terveyteen liittyvä elämänlaatu.

Potilaat satunnaistettiin ryhmiin: kitarisan poistoryhmään 54 lasta ja kontrolliryhmään 57 lasta. Seurantaryhmän lapsista 40 %:lta poistettiin kuitenkin kitarisat, vaikka heidän sairautensa ei ollutkaan muuta kontrolliryhmää vaikeampi. Tilastollinen käsittely onkin esitetty sekä satunnaistuksen että todellisen hoidon mukaan. Tilastollisesti merkittävää eroa ei löydetty kummallakaan tavalla pääosaan muuttujista. Ainoastaan kuumepäivien lukumäärässä oli eroa: niitä oli kontrolliryhmässä vähemmän. Tämän tutkimuksen perusteella kitarisojen poisto ei vähennä ylähengitystieinfektioiden sairastamista.

Ani Lakoma, Apollonia

Lähde: van den Aardweg MTA, Boonaker CWB, Rovers MM, Hoes AW, Schilder AGM. Effectiveness of adenoidectomy in children with recurrent upper respiratory tract infections: open randomised controlled trial. BMJ 2011: 343:d5154 doi: 10.1136/bmj.d5154

Kommentti kitarisojen poiston hyödyllisyydestä

Tuore hollantilaistutkimus on osoittanut, että kitarisan poistolla ei ole tilastollisesti merkittävää vaikutusta ylähengitystieinfektioiden lukumäärään, jonka vuoksi professori Olli Ruuskanen Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikalta toteaa, että leikkauksia on tehty osin turhaan tutkimustiedon puutteessa (Lääkärilehden uutisia 8.9.2011, www.laakarilehti.fi). Hänen mukaansa jatkossa hoitolinjauksen ja leikkauspäätösten tulisi pohjautua uuteen tutkimustietoon. Näin varmasti oikein onkin, kun tarkastellaan risaleikkauksen vaikuttavuutta toistuviin ylähengitystieinfektioihin. Hoitolinjauksia määritettäessä ei kuitenkaan tule unohtaa suureen risakudosmassaan ja ahtaisiin ylähengitysteihin liittyvän suuhengityksen epäsuotuisaa vaikutusta kasvojen luiden kasvuun. Näistä ongelmista kärsivät lapset kehittävät kasvorakenteen, jossa alaleuka kasvaa enemmän alaspäin kuin eteenpäin. Tällöin kasvot eivät kasva syvyyttä eikä hengitysteille tule riittävästi tilaa.

Pohdintaa risaleikkausten tarpeellisuudesta on käyty viimeisten vuosikymmenten ajan myös hammaslääketieteellisen tutkimuksen piirissä purentaelimen kasvuun ja kehitykseen liittyen. Vaikka kasvosuhteilla, suuhengitystavalla ja kookkailla risoilla yleisesti ottaen näyttäisi olevan yhteyttä, kookkaiden risojen haittavaikutuksista on tehty joskus liiankin suorasukaisia tulkintoja. Risojen poistoindikaatioita pohdittaessa tulisikin miettiä sitä, ovatko kasvojen ja nielun alueen rakenteelliset olosuhteet sellaiset, että kookkaat risat ovat uhkana esteettömälle nenähengitykselle, toisaalta kykeneekö lapsi hengittämään normaalisti nenän kautta risahypertrofiasta huolimatta. Tutkimustulosten mukaan pitkittynyt suuhengitys, toistuva ja kovaääninen kuorsaus sekä uniapnea liittyvät usein pieneen ja takana olevaan alaleukaan/yläleukaan, kuperaan profiiliin, suureen alakasvokorkeuteen ja poikkeavaan purentasuhteeseen.

Kookkaan risakudoksen ohella myös ahdas ja tukkoinen nenä voi vaikeuttaa normaalia nenähengitystä, jonka vuoksi knk-lääkärin konsultaatio on tarpeen, kun selvitellään poikkeavan purentasuhteen ja leukojen poikkeavan kasvumallin syytä.  Tarpeen mukaan risakudoskirurgia tulisi ottaa vakavasti harkintaan, ja risakudoskirurgian jälkeen oikomishoidolla ohjata leukojen kasvua ja purennan kehitystä oikeaan suuntaa. Turvaamalla nenähengityksen esteettömyys varmistetaan myös purentavirheen hoitotuloksen pysyvyyttä.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärit, lastenlääkärit ja oikojahammaslääkärit lienevät yksimielisiä siitä, että toistuva, pitkittynyt ja kovaääninen kuorsaus sekä uniapnea ovat selkeä indikaatio risakirurgialle yleistilaltaan muutoin terveillä lapsilla.

Ortodontti suosittelee knk-lääkärin konsultaatiota risojenpoistoajatuksella seuraavissa tapauksissa:

  • lapsella kovaäänistä ja toistuvaa kuorsausta
  • suuhengittäjän habitus ja siihen liittyen kookkaat adenoidit havaittavissa lateraalikallokuvassa tai kookkaat ja proppuiset tonsillat havaittavissa kliinisesti (risojen välillä ilmatilaa nielussa alle 1 cm)
  • suuhengitykseen liittyen pieni/takana oleva maxilla/mandibula, selvästi kupera profiili, suuri alakasvokorkeus, kapea ylähammaskaari, sivualueiden ristipurentaa
  • Kuopion kokoisessa kaupungissa (n. 90 000 as) ortodontit lähettävät lapsen knk-lääkärille mahdolliseen risojen (kitarisat tai nielurisat) poistoon noin 10·15 lasta/vuosi (karkea arvio).

HLT, EHL Riitta Pahkala