puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Kruunutettu hammas tarvitsee harvoin juurihoitoa

Kruunutettu hammas tarvitsee harvoin juurihoitoa

30.10.2020 klo 10:00

Juurihoidon riski on pieni hampaan kruunutuksen jälkeen, vaikka riski pulpan vaurioitumiseen on suuri kruunutuksen yhteydessä, todetaan The Journal of Endodontics -lehdessä julkaistussa rekisteritutkimuksessa.

Yhdysvaltalaisessa retrospektiivisessä tutkimuksessa selvitettiin yksittäisten kruunutettujen hampaiden juurihoidon tarvetta ja tekijöitä, jotka johtavat juurihoitoon, kymmenen vuoden seurannassa 2008–2017. Tutkimusaineistona (n = 88 409) oli wisconsinilaisen vakuutusyhtiön rekisteri kruunurestauraatioista. Mukana ei ollut hampaita, joille oli tehty juurihoito ennen kruunutusta. Kruunutuksen jälkeen tarvitut jatkohoidot kirjattiin juurihoitoina, hampaan poistoina, uusintajuurihoitoina ja juurenpään poistoina.

Tutkimuksen mukaan kruunut kestivät hyvin seurantajaksolla, ja kruunutusten onnistumisprosentti oli 90,4. Kolme neljäsosaa kruunuista tehtiin molaareihin, viidesosa premolaareihin ja loput etuhampaisiin. Kruunutuksista lähes kaikki olivat yleishammaslääkärien tekemiä (98 %). Kruunuista 9 % oli metallikruunuja, keraamisia 41 % ja puolet kultakeraamisia kruunuja. Metallikruunut kestivät tilastollisesti merkitsevästi paremmin kuin kultakeraamiset tai kokokeraamiset kruunut. Professori Leo Tjäderhane kuitenkin huomauttaa, että erolla ei ehkä ole kovin suurta kliinistä merkitystä, sillä metallikruunuja oli selkeästi vähemmän ja lisäksi erot eri kruunujen selviämisessä jäivät suhteellisen pieniksi.

Tavallisin (72 %) jatkohoito kruunutuksen jälkeen oli perinteinen juurihoito. Vaikka juurihoitoja tehtiin enemmän iäkkäämmille, nuoremmilla (≤ 50 v.) juurihoitojen tarve oli suhteessa suurempi kuin iäkkäämmillä (≥ 50 v.). Tutkijoiden mukaan kruunutuksen kestävyyteen voi vaikuttaa dentiinin paksuus pulpan suojana: vanhemmilla potilailla on enemmän sekundaaridentiiniä. Tulosta vääristää kuitenkin ikäjakauma: kruunutuksista vain pieni osa tehtiin nuoremmille. Alle 50-vuotiaita tutkituista oli alle 30 % ja alle 40-vuotialle tehtiin noin kahdeksasosa kruunuista.

– Kun nuoremmilla joudutaan kruunutukseen, olisi myös huonon dieetin, kotihoidon ja esimerkiksi kiilteen kehityshäiriöiden merkitys ennusteeseen otettava huomioon. Tätä ei tässä tutkimuksessa käytettävä rekisteripohjainen aineisto salli. Todennäköisesti molemmilla seikoilla on merkitystä survivaliin, ja riittävä hammaskudoksen määrä kruunutuksessa toimii ennustetta parantavana tekijänä, toteaa Tjäderhane.

Lähde: Yavorek A, Bhagavatula P, Patel K, Szabo A, Ibrahim M. The Incidence of Root Canal Therapy after Full-Coverage Restorations: A 10-Year Retrospective Study. J Endod 2020 May; 46(5): 605–610. Julkaistu verkossa 29.3.2020.

Artikkelin tila:
Julkinen
Annika Nissinen
Pääkategoria: