puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Kultaisen hoitostandardin jäljillä

Potilaiden hyvä diagnosointi ja hoito perustuvat lääkärin kliinisiin taitoihin ja parhaaseen tieteelliseen näyttöön aina kun se on mahdollista. Näyttöön perustuvassa hoidossa on oikeastaan kysymys parhaan soveltuvan tutkimusnäytön ja kliinisen hoidon yhdistämisestä tehokkaasti, pohti professori Ian Needleman.

Koska tutkimustulokset eivät ole koskaan mustavalkoisia, niiden tulkitseminen ja arvioiminen vaatii kykyä lukea ja ymmärtää tuloksia. Haasteena on jatkuva epävarmuus tutkimuksen soveltuvuudesta ja luotettavuudesta sekä julkaistujen tutkimusten valtava määrä. Kliininen tutkimus on myös tärkeä osa näyttöä, korosti Needleman. Lisäksi potilaat ovat yksilöitä, jolloin näyttöön perustuvan hoidon on oltava joustavaa sekä huomioitava yksilötason erot.

Tutkimustiedon systemaattinen kokoaminen on paras tapa saada näyttöön perustuvaa tietoa käytännön työn ja päätöksenteon tueksi. Näyttöön perustuva hoito lähtee liikkeelle kliinisen ongelman selkeyttämisestä ja muuttamisesta kysymykseksi, johon voidaan löytää vastaus. Cochrane-katsausten systemaattiset koonnit on yleisesti tunnustettu näyttöön perustuvan terveydenhuollon kultaisiksi standardeiksi, joihin on koottu parhaat lääke- ja hammaslääketieteelliset tutkimukset (www.cochrane.org). Suomessa Käypä hoito -suositusten laatiminen palvelee vastaavasti kliinikoita (www.kaypahoito.fi).

Lähtökohtana on tarjota parasta hoitoa potilaille juuri heidän ongelmiinsa. Näin ollen paras hoito edellyttää lääkäriltä myös potilaan kuuntelemista ja potilaan yksilöllisyyden huomioimista, mikä on osa ammattitaitoa. Esimerkkinä potilaan kuuntelemisesta Needleman nosti esille tutkimukset, joissa selvitettiin, onko parodontiitti hiljainen sairaus. Tutkimusnäytön mukaan usein oireettomaksi piiloutuva parodontiitti vaikutti potilaan suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun, kun esimerkiksi hengitys muuttui pahanhajuiseksi tai hampaat vihloivat. Sairaus ei siis ollut hiljainen – piti vain osata kuunnella potilasta.

Tutkimustulokset siirtyvät käytännöiksi hitaasti, arviolta noin kymmenessä vuodessa. Joskus yksittäinenkin tutkimus voi muuttaa hoitokäytäntöjä, jos se tarjoaa luotettavaa tietoa selkeästä haittavaikutuksesta. Käytännössä kollegoiden konsultointi on tärkeimpiä tiedonlähteitä ja arvokas tuki päätöksentekoon. Needlemanin mukaan jopa 60 prosenttia kysyy mieluummin työtoveriltaan kuin turvautuu tutkimuksiin tai sähköisiin lähteisiin.

Lähde: Professori Ian Needlemanin luento ”Evidence-based periodontology” Apollonia Symposiumissa 19.3.2010

Annika Nissinen, Suomen Hammaslääkärilehti 6/2010