puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Kuva peri-implantiitista tarkentuu tutkimuksen edetessä

Suuhygienian säännöllinen ylläpitohoito tulee aloittaa jo ennen implanttien istuttamista. Retrospektiivisissa tutkimuksissa on lisäksi todettu, että implanttien ennusteessa on huikea ero riippuen siitä, onko potilas ollut säännöllisen ylläpitohoidon piirissä vai ei.

Varovasti arvioiden maailmassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana asetettu vähintään 100 miljoonaa hammasimplanttia, arvioi ruotsalainen professori Björn Klinge. Peri-implantiitin esiintyvyydestä on vaikea esittää tarkkoja arvioita, koska taudinkuvan määrittelytapa vaihtelee eri tutkimuksissa. Uutta tutkimusta peri-implantiitista julkaistaan hyvin vähän siihen nähden, miten paljon tutkimuskirjallisuutta implanteista on saatavilla. Mielenkiintoista on myös, että peri-implantiitteja käsitteleviä katsausartikkeleita julkaistaan lukumääräisesti enemmän kuin alkuperäistutkimuksia. Ruotsalainen professori Tord Berglundh on katsausartikkelissaan äskettäin todennut, että vain alle 40 %:ssa implanttitutkimuksista on ylipäätään tutkittu biologisia komplikaatioita. Kirjallisuusanalyysin perusteella voitaneen kuitenkin arvioida, että kymmenen vuoden kuluessa noin 10 %:ssa implanteista ja 20 %:lla potilasta todetaan peri-implantiitti. 

European Academy of Periodontology julkaisi vuonna 2011 konsensusraportin peri-implanttisairauksista. Raportissa erotetaan mukosiitti, jossa ilmenee pelkästään pehmytkudosreaktioita, ja peri-implantiitti, johon kuuluu myös luukudoskatoa. Vaikka parodontiitilla ja peri-implantiitilla on monia yhteisiä piirteitä, on tärkeää huomata, että implanttien ympäriltä puuttuvat parodontaalisäikeet, jotka toimivat luonnollisena tulehduksen etenemisen esteenä. Siksi peri-implantiitti voi edetä paljon nopeammin kuin parodontiitti, ja myös sen patogeenit voivat olla aggressiivisempia. Erityisongelmana on se, että tavanomaisessa hammaskuvassa tai optg-kuvassa luukadon määrää on helppo aliarvioida, sillä luuta puuttuu yleensä enemmän bukkolinguaalisuunnassa kuin mesiodistaalisuunnassa.

Mitä pidempään implantteja on käytetty, sen selvemmin seurantatutkimuksissa on noussut esiin plakkikontrollin merkitys, kertoi australialainen professori Lisa Heitz-Mayfield. Retrospektiivisten  tutkimusten perusteella ennusteessa on huikea ero riippuen siitä, onko potilas ollut säännöllisen ylläpitohoidon piirissä vai ei. Huono suuhygienia nostaa peri-implantiittiriskin jopa 14-kertaiseksi, kun esimerkiksi tupakointi itsenäisenä riskitekijänä suurentaa riskin 3,6–4,6-kertaiseksi. Myös professori Jan Lindhe totesi saman asian: jos plakki-indeksi on alle 10 %, on implanttien ennuste loistava verrattuna tilanteeseen, jossa indeksi on yli 20 %.

Tutkijoiden viesti oli, että säännöllinen ylläpitohoito on tärkeää aloittaa jo ennen kuin implantteja istutetaan ja että tupakoinnin lopettamiseen pitää rohkaista.

Sveitsiläinen professori Giovanni Salvi vertaili peri-implantiittikirurgiassa käytettäviä implantin pinnan puhdistusmenetelmiä. Mikään menetelmä ei poista biofilmiä kokonaan, joskin soodapuhallin, Er:YAG-laser ja erityiset titaaniharjat vaikuttavat tehokkaimmilta. Jäännösbiofilmi tulee inaktivoida; tähän tarkoitukseen sopivat esimerkiksi sitruunahappo, klooriheksidiini, hypokloriitti tai vetyperoksidi. Puhdistetun pinnan voi muotoilla ja sen voi peittää keinoluulla, kalvolla ja limakalvosiirteellä, jotta pehmytkudos saadaan muovattua esteettisesti hyväksyttäväksi.

Helena Forss

Lähde: “Latest insights on peri-implant diseases” -luentopäivän luennot 4.5.2013 Osteology Symposiumissa.