puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Läheltä piti

Lievät haittatapahtumat ja läheltä piti -tilanteet eivät ole epätavallisia hammaslääkärin työssä · etenkään suukirurgian, endodontian ja paikkaushoidon yhteydessä.

Suomalaistutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa hammashoidon potilasturvallisuutta vaarantaneita tapahtumia ja niiden syntyyn vaikuttaneita syitä, joita on aiemmin tutkittu vähän. Kesällä 2010 toteutettuun Webropol-kyselyyn vastasi kaikkiaan 1041 yksityis- ja terveyskeskushammaslääkäriä Etelä-, Länsi- ja Sisä- sekä Lounais-Suomen alueelta eli noin neljännes Suomessa toimivista hammaslääkäreistä. Noin kolmannes vastanneista kertoi jonkinlaisesta vaaratapahtumasta viimeisen 12 kuukauden aikana. Kyselyssä raportoiduista 872 vaaratapahtumasta 53 % oli haittatapahtumia, 45 % läheltä piti -tilanteita ja 2 % luokittelemattomia tapahtumia.

Melkein puolet raportoiduista haittatapahtumista liittyi toimenpiteisiin; useimmin hampaanpoistoon, juurihoitoon, paikallispuudutukseen tai paikkaushoitoon. Kolmannes haittatapahtumista liittyi hammashoitovälineisiin, -laitteisiin ja -tarvikkeisiin, ja näistä haittatapahtumista suurin osa sattui juurihoitojen yhteydessä. Diagnostiikan vaaratapahtumista suurin osa liittyi röntgenkuvaukseen. Lisäksi vaaratapahtumia raportoitiin liittyen aseptiikkaan, lääkehoitoon, hammaslääkärin kommunikointiin potilaan ja hoitotiimin jäsenten kanssa sekä harvoissa tapauksissa potilaan kaatumiseen tai liukastumiseen. Suurin osa raportoiduista haittatapahtumista aiheutti potilaille lievää tai ohimenevää haittaa. Kaikkiaan 13 % haittatapahtumista saattoi aiheuttaa vakavan haitan tai aiheutti pysyvän haitan (n = 59). Suhteessa hammashoidon vuosittaisiin käyntimääriin vakavia haittatapahtumia sattui kuitenkin hyvin harvoin.

Vaaratapahtumien syntyyn myötävaikuttaneita tekijöitä oli lukuisia mm. potilaan äkillinen liikahtaminen hoidon aikana, säästösyyt, kiireinen työympäristö, keskeytykset hoidon aikana ja henkilökunnan tai potilaan riittämätön kielitaito. Tietyt potilasryhmät, kuten lapset ja iäkkäät, olivat hieman keskimääräistä useammin mukana vaaratapahtumissa.

Tutkimuksen mukaan yleishammaslääkäreistä noin kolmannes ja erikoishammaslääkäreistä noin viidennes raportoi vaaratapahtumista. Vaaratapahtumia sattui nuorille hammaslääkäreille merkitsevästi enemmän kuin kokeneille. Naiset raportoivat merkitsevästi enemmän tapahtumia kuin miehet. Työskentely julkisella tai yksityisellä sektorilla tai vuoden aikana täydennyskoulutukseen käytettyjen päivien määrä ei vaikuttanut merkitsevästi vaaratapahtumien määrään.

Näyttää todennäköiseltä, että hammaslääkärit ilmoittavat viranomaisille etenkin laitevaaratapahtumista huomattavasti harvemmin kuin mitä niitä todellisuudessa tapahtuu. Lisätutkimusta tarvittaisiin mm. vaaratapahtumien esiintyvyydestä ja ehkäisemiskeinoista. Tutkijat toivovat, että koulutuksessa ja käytännön työssä kiinnitettäisiin enemmän huomiota vaaratapahtumien mahdollisuuteen. Yksikin tapaturmaisesti nielty hoitotarvike tai väärän hampaan poisto on liikaa.

Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 4/2013

Lähde: Hiivala N, Mussalo-Rauhamaa H, Murtomaa H.Patient safety incidents reported by Finnish dentists; results from an internet-based survey. Acta Odontol Scand. 2013 Jan 28. [Epub ahead of print]