puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Molekyylimarkkerit auttavat levyepiteelisyövän hoitovasteen ja -tuloksen ennustamisessa

Suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan TGFBI-geenin rs1800470-markkeri ja HPV:n p16-markkeri ovat hyviä ennusmerkkejä paremmalle hoitovasteelle pään ja kaulan alueen levyepiteelisyöpien kemosädehoidossa. 

Pään ja kaulan alueen levyepiteelisyöpä (HNSCC) on kuudenneksi yleisin syöpätyyppi maailmassa. Tunnetuista riskitekijöistä merkittävimmät ovat tupakointi, alkoholin suurkulutus ja viime aikoina paljon tutkitut ihmisen papilloomavirus- eli HPV-infektiot. Tämän alueen syövistä suurin osa saa alkunsa pintaepiteelistä. Koska syövän oireet ovat moninaiset ja kudosten tutkiminen on haasteellista pään ja kaulan alueella, diagnoosit saattavat viivästyä. Tämä puolestaan vaikuttaa hoitoennusteeseen. HNSCC:n varhainen diagnosointi onkin avainasemassa. Vaikka tämäntyyppisistä syövistä selvitään yhä useammin etenkin Pohjoismaissa, tutkimusta tarvitaan vielä paljon.

Hoitotulosten parantamiseksi on tutkittu molekyylimarkkereita, joiden katsotaan olevan avuksi yksilöllisen hoitosuunnitelman teossa ja ennustettaessa selviytymistä taudista. Esimerkkejä hyödyllisiksi todetuista molekyylimarkkereista ovat HPV-infektion surrogaattimarkkeri p16 ja epidermaalinen kasvutekijäreseptori EGFR. Lisäksi tässä yhteydessä kiinnostava markkeri on rs1800470 Transforming growth factor ·1- geenissä (TGFB1). Tämä polymorfmismi vaikuttaa sytokiini TGF·1:n määrään, joka puolestaan ohjailee solujen jakaantumista, immuunivasteen muuntumista ja syöpäkasvaimen kantasolujen säilyttämistä.

Väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää edellä mainittujen molekyylimarkkereiden merkitystä pään ja kaulan alueen levyepiteelisyöpiin ja tutkia, mikä suhde markkereilla voisi olla hoidon tuloksiin. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, lisääntyykö suunielun syöpä (OPSCC) Suomessa vastaavasti kuin muissa länsimaissa, ja liittyykö tämä p16-positiivisten HNSCC-tapausten lisääntymiseen.

Tutkimuksessa oli mukana 175 HNSCC-potilasta. Potilailta etsittiin TGFBI:n rs1800470-markkeria polymeraasiketjureaktion avulla sekä p16- ja EGFR-markkereita immunohistokemiallisella menetelmällä. Tuloksia analysoitiin monimuuttuja-analyysein kliinisten ja histopatologisten muuttujien kanssa. Tapaustiedot saatiin Suomen syöpärekisteristä.

Tutkimuksen mukaan iän suhteen standardisoidut OPSCC-tapaukset ovat kasvussa Suomessa, kuten myös p16-positiivisten HNSCC-tapausten määrä. Edelleen HPV:n p16-positiviisuus toimii hyvänä ennustekijänä ja näytti lisäävän potilaiden selviytymismahdollisuuksia. EGFR-reseptorin ja selviytymisen välillä ei puolestaan löytynyt yhteyttä. Kemosädehoidolla hoidetuilla HNSCC-potilailla, joilla oli TGFBI:n rs 1800470-varianttialleeli, oli merkitsevästi parempi selviytymismahdollisuus kuin potilailla, joilla oli normaalialleeli. Tämä koski erityisesti OPSCC-potilaita. Tässä yhteydessä parempi mahdollisuus selvitä oli riippumaton p16:sta ja EGFR:sta, vaikkakin TGFBI:n varianttialleelin kantajista hiukan suuremmalla osalla oli p16-postiivisia kasvaimia.

Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 3/2013

Lähde: Lundberg M. Transforming Growth Factor ·1 Genotype, p16 Expression, and Treatment Outcome in Head and Neck Squamous Cell Carcinoma. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto; 2013.