puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Oikomishoito voi hillitä kiinnityskudostuhoa

Tutkimusten mukaan erilaiset oikomiskojeet eivät heikennä hampaan kiinnitystä merkitsevästi terveessä parodontiumissa. Tulehtuneessa kiinnityskudoksessa, jossa luun tukea on menetetty, tilanne on haasteellisempi. Parodontiittipotilailla oikomishoito onkin mahdollista sairauden ylläpitovaiheessa ja potilaan sitoutuessa hyvään omahoitoon.
– Jos hampaita liikutellaan aktiivisen parodontiitin aikana, hampaiden sidos kiinnityskudoksiin heikkenee, muistuttaa Varsovan lääketieteellisen yliopiston tutkija, Dr Ewa Czochrowska oikomishoidon lähtökohdista parodontiittipotilailla.

Czochrowska painottaa tulehdusten kartoituksen ja erityisesti huolellisten ientaskumittausten merkitystä ennen oikomishoitoon ryhtymistä. Ientaskut tulee mitata useasta kohdasta, sillä parodontiitti ei asetu tasaisesti hampaan ympärille. Okomiskojeet lisäävät myös jo itsessään hieman mm. ientulehduksen ja patogeenien määrää suussa. Tarvittava parodontiitin hoito on tehtävä hyvissä ajoin ennen (2–6 kk) suunniteltua oikomishoitoa.
– On myös hyvin tärkeää nähdä, miten potilas suhtautuu tänä odotusaikana oikomishoitoon ja miten hän on sitoutunut ylläpitämään suuhygieniaa, toteaa Czochrowska.

Vaikea-asteisen parodontiitin seurauksena kiinnityskudosta menettäneillä potilailla on usein oikomishoidon tarvetta toiminnallisista ja esteettisistä syistä: purentaa pitää korjata, estää purentavirheiden syntyminen ja estää kiinnityskudosten tuhoa. Kun hampaiden kiinnitystä on menetetty jo lähtökohtaisesti paljon, oikomishoidossa on kiinnitettävä erityistä huomiota kiinnityskudostuhon johdosta syntyneiden aukkojen sulkemiseen ja kontaktipintojen palauttamiseen. Parodontiittipotilailla tulee etsiä myös mahdollisimman yksinkertaisia hoitoja ja helposti puhdistettavia materiaaleja. Lisäksi potilaat tulee ohjata ammatilliseen hampaiston puhdistukseen 3–6 kuukauden välein oikomishoidon aikana.

Retentio on parodontiittipotilaille erityisen tärkeä. Retentiolaitteen tulisi sallia yksittäisen hampaan fysiologinen liikkuvuus. Czochrowska suosittelee kiinteää retentiokaarta hampaiden linguaalipinnoille, lisäksi irtokojetta labiaalikaarella yökäyttöön estämään ulospäin kallistuneiden hampaiden palautumista.

Yhteenvetona Czochrowska toteaa parodontiittipotilaiden hoidon vaativan moniammatillista yhteistyötä koko hoidon ajan. Oikomishoitoa voidaan tehdä potilaille, joilla on pitkälle edennyt, mutta hoidettu parodontiitti – jos suuhygienia pysyy moitteettomana. Parodontiitin aiheuttamien hampaiden virheasentojen korjaaminen ja stabilointi voi parhaassa tapauksessa johtaa myös luukiinnityksen lisääntymiseen.

Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 14/2016

Lähde: Dr. Ewa Czochrowskan luento Is Orthodontic Treatment Successful In Patients With History of Periodontitis? Hammaslääkäripäivät 25.11.2016.