puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Rohkeasti sähköiseen yhteiskuntaan

Virossa julkisia palveluita on 2000-luvun aikana sähköistetty systemaattisesti ja laajasti. Kaikkia sähköistämisen ongelmia ei ole ratkaistu, mutta terveydenhuollossa työn hedelmiä voi jo poimia.

Viro on maailmanlaajuisesti ensimmäinen valtio, joka siirtyi koko maan kattavaan tietojärjestelmään julkisissa palveluissa vuonna 2009.
– Viron tietoyhteiskuntastrategiassa määritettiin tavoitteeksi, että vuoteen 2013 mennessä kaikki julkiset palvelut olisivat saatavissa sähköisenä, kertoo MD, PhD Madis Tiik. Tiik toimi elokuun 2014 loppuun Sitran vanhempana neuvonantajana.
Tavoitteeseen on lähestulkoon päästy. Menestykseen on Tiikin mukaan monia syitä: Virossa niin kansalaiset, poliittinen eliitti kuin julkinen ja yksityinen sektorikin ovat olleet sähköistämishankkeesta yksimielisiä. Lisäksi tekniikka on saatu toimimaan luotettavasti ja turvallisesti. Julkisia palveluita ei Virossa käytetä pankkitunnuksilla kuten Suomessa, vaan niitä varten on luotu erillinen tunnistautumisjärjestelmä (ns. ID-kortti).

Virossa otettiin vuonna 2009 käyttöön kansallinen integraatioalusta, joka vastaa Suomen Kantaa.  
– Myös virolaisessa terveydenhuollossa oli 90-luvulla erilliset potilastietojärjestelmät. Kun uuteen sähköiseen järjestelmään siirryttiin, siihen ei siirretty lainkaan tietoa vanhoista järjestelmistä.
Suomessa on lähdetty siitä ajatuksesta, että potilaan tiedot eivät liiku, ellei hän anna siihen erillistä suostumusta. Virossa omaksuttiin päinvastainen näkökulma.
– Katsottiin, että järjestelmän suurin hyödynsaaja on yhteiskunta, ja kansalaisen tietojen tulee olla yhteiskunnan käytettävissä, ellei hän erikseen sitä kiellä. Vastineeksi yksityisyyden kapenemisesta kansalaiselle annettiin mahdollisuus kieltää tietojensa uudelleenkäyttö.

Virossa on säädetty laissa, että kaikki terveyspalvelujen tuottajat kirjaavat potilastietojärjestelmään tietyt tiedot. Tiedon laatu ei Tiikin mukaan kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin Suomessa.
– Myös tiedon keruussa ja vaihdossa on edelleen ongelmia. Tiedon rakenteisuuden suhteen ongelmat ovat pitkälti samanlaisia kuin Suomessa.

Entäpä säästöt – onko niitä syntynyt?
– Tietojärjestelmien integraatio on tuonut lähinnä kuluja, mutta hyötyä ja säästöjä syntyy siinä vaiheessa, kun tieto saadaan uusiokäyttöön.
Terveydenhuollossa integraatio sujuvoittaa toimintaa pitkällä tähtäimellä monin tavoin. Esimerkiksi onnettomuuden sattuessa ambulanssista voidaan syöttää tieto potilaan tilasta sähköiseen järjestelmään, jossa hänen muut tietonsa jo ovat valmiiksi. Näin tapaus voidaan ”avata” jo ennen potilaan saapumista sairaalaan.

Osa-aikaisena perhelääkärinä enimmäkseen etävastaanottoja pitävän Tiikin mukaan kattava sähköinen tietojärjestelmä avaa myös suuret mahdolliset kehittää esimerkiksi virtuaaliklinikoita, etäkonsultaatiota ja omahoitosovelluksia – tulevaisuuden terveyspalveluita.
– Terveydenhuolto tuottaa vain kymmenisen prosenttia terveydestä, eli suurin osa terveydenhoidosta on omahoitoa. Noin 20 prosenttia terveystietoa etsivistä kansalaisista tarvitsee terveydenhuollon ammattilaisen palveluita, ja lopuille voitaisiin tarjota erilaisia omahoitoratkaisuja.
Erään tutkimuksen mukaan jopa 40 % kaikista lääkärikäynneistä voitaisiin hoitaa puhelimen tai etäyhteyden välityksellä. Kehittyneen sensoriteknologian avulla myös reaaliaikainen monitorointi ja seuranta onnistuvat joissain tapauksissa etänä. Myös hoidontarpeen seulontaa on mahdollista tehdä virtuaalisesti.
– Virtuaalisesta järjestelmästä voisi saada esitietojen perusteella lähetteen suoraan vaikkapa erikoislääkärille.

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 11/2014

Lähde: MD, PhD Madis Tiikin luento ”E-health-palvelut Virossa” Apollonian Kansanterveysjaoston kesäseminaarissa 28.8.2014.