Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että matriksin metalloproteinaasit MMP-8 ja MMP-9, matriksin metalloproteinaasin kudosestäjä (TIMP)-1 ja myeloperoksidaasi (MPO) osallistuvat solunulkoisen matriksin hajottamiseen kudoksissa sekä parodontiitin että sepelvaltimotaudin yhteydessä. Tässä tutkimuksessa aineistona olivat Parogene-tutkimukseen osallistuneet potilaat (n = 481). Parogene-kohortti koostui satunnaisista henkilöistä, joilla kaikilla oli todettu indikaatio sydämen varjoainekuvaukseen.
Potilaat jaettiin sydänstatuksen osalta kahteen ryhmään: Potilaat, joilla ei havaittu sepelvaltimotautia tai joilla havaittiin stabiili sepelvaltimotauti, muodostivat ryhmän ”ei sepelvaltimotautikohtausta” (n =286). Toiseen ryhmään luokiteltiin ne, joilla todettiin akuutti sepelvaltimotautikohtaus (ACS) (n = 163) eli epästabiili angina pectoris tai sydäninfarkti.
Potilaat jaettiin kahteen ryhmään myös parodontologisen statuksen osalta. Potilaalla katsottiin olevan parodontiitti, jos hänellä havaittiin alveoliluukatoa ja syventyneitä ientaskuja vähintään 4 kohdassa hampaistoa. Kaikki muut potilaat – parodontaalisesti terveet, ientulehduksesta kärsivät ja hampaattomat – luokiteltiin ryhmään ”ei parodontiittia”.
Tutkijat havaitsivat, että seerumin MMP-8, MMP-9 ja MPO-pitoisuudet olivat merkitsevästi korkeammat ACS-potilailla verrattuna muihin potilaisiin, mutta seerumin TIMP-1-pitoisuus ei tässä tutkimuksessa juurikaan eronnut ryhmien välillä. Tutkijoiden mukaan tämä voi johtua siitä, että Parogene-aineiston kaikilla potilailla oli sydänoireita. Vastaavalla tavalla syljen MMP-8, MMP-9- ja MPO-pitoisuudet olivat huomattavasti korkeammat ja TIMP-1-pitoisuudet matalammat parodontiittia sairastavilla verrattuna niihin, joilla ei ollut parodontiittia.
Tilastollisessa analyysissa syljen ja seerumin biomarkkeripitoisuudet eivät juurikaan korreloineet keskenään. Tutkijat kuitenkin havaitsivat, että seerumin MMP-9-pitoisuus ei erotellut parodontiittipotilaiden joukosta toisistaan niitä, joilla oli ja ei ollut ACS:ää. Lisäksi sepelvaltimotautistatus monimutkaisti syljen TIMP-1:n käyttöä parodontiitin diagnostiikassa.
Statiinien käyttö alensi selvästi seerumin MMP-8-, MMP-9- ja MPO-pitoisuuksia, mutta ei vaikuttanut syljen biomarkkeripitoisuuksiin merkitsevästi. Tilastollisissa malleissa statiinit kuitenkin näyttivät pienentävän merkitsevästi ACS-riskin lisäksi myös parodontiitin riskiä. Myös diabeteksella näytti olevan vaikutusta joihinkin mitatuista sylki- ja seerumibiomarkkereista.
Tutkijat toteavatkin, että MMP-8, MMP-9, TIMP-1 ja MPO ovat arvokkaita biomarkkereita sekä ACS:ssä että parodontiitissa. ACS-diagnostiikkaa tulee kuitenkin tehdä seerumista ja parodontiitin diagnostiikkaa syljestä.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 11/18
Lähde: Lahdentausta LS, Paju S, Mäntylä P, Buhlin K, Tervahartiala T, Pietiläinen M. ym. Saliva and serum biomarkers in periodontitis and coronary artery disease. J Clin Periodontol 2018. Julkaistu verkossa 4.7.2018.