puh. + 358 9 6803 120 · toimisto@apollonia.fi
Käyttäjätunnus (sähköpostiosoite):  Salasana:  › Salasana hukassa? Pyydä uusi täältä
› Kirjaudu sisään

Suusyöväksi muuttuneissa punajäkälämuutoksissa matalan riskin HPV-genotyyppejä

Pieni osa (< 1 %) suun punajäkälä- eli lichen planus (OLP)-muutoksista kehittyy syöväksi. Suomalaistutkimuksessa todettiin yllättäen, että suusyöväksi muuttuneissa OLP-muutoksissa esiintyi ihmisen papilloomaviruksen (HPV) genotyypeistä vain matalariskisinä pidetyt tyypit 6 ja 11.

Lichen planus on krooninen tulehdussairaus, jossa havaitaan HPV:n DNA:ta selkeästi useammin (OR = 5.12) kuin normaalilla suun limakalvolla. Kuitenkaan HPV:n merkityksestä OLP:n pahanlaatuistumisessa ei ole selvää näyttöä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin atrofista OLP:tä sairastavilta potilailta otetuista koepaloista, paljonko OLP-leesioista löytyi HPV-DNA:ta  ja mitä genotyyppiä ne edustivat. Näitä tietoja tarkasteltiin edelleen suhteessa DNA:n sisältöön ja korjautumiseen, solujen jakautumiseen, apoptoosiin, soluadheesioon ja lymfosyyttien esiintymiseen.

Tutkimusmateriaali koostui 82:n vuosina 1991–2002 OLP:tä sairastaneen potilaan (74,4 % naisia, keski-ikä yli 50 vuotta) koepaloista. Kaikkien potilaiden OLP:t olivat diagnosoitaessa kliinisesti ja histologisesti tyypillisiä. Potilaiden seuranta-aika oli keskimäärin 62,4 kuukautta.

Koepalojen HPV:n esiintyminen ja genotyyppi määritettiin Luminexin Multimetrix -testillä, joka tunnistaa 24 matalan ja korkean riskin HPV-genotyyppiä. Solujen DNA:n sisältöä tutkittiin staattisen DNA-sytometrian avulla.

HPV-DNA:ta löydettiin 15,9 %:sta (13/82) koepaloista. HPV-DNA:n esiintymisellä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys näytteen DNA:n muuhun sisältöön ja sytometrian avulla määritettyihin ploidian markkereihin. HPV-positiivisissa näytteissä proliferaatioindeksi oli korkeampi (p = 0.016), harvempi solu oli lepo- eli G1/G0-vaiheessa (p = 0.021) mutta useampi S-vaiheessa (p = 0.036) kuin HPV-negatiivisissa näytteissä. HPV-positiivisuus oli yhteydessä myös jakautumismarkkeri topoisomeraasi II:n (p = 0.051) esiintymiseen, apoptoosiin liittyvään kaspaasi-3:en (p = 0,049) ja B-lymfosyyttien pintamolekyyli CD20:een (p = 0.010).

Viidelle tutkimukseen osallistuneista kehittyi seuranta-aikana suun levyepiteelisyöpä. Kahdella heistä todettiin matalan riskin HPV-genotyyppiä – toisella HPV 6:ta ja toisella 11:tä  –, kun taas loput sairastuneet olivat HPV-negatiivisia. Yhdelläkään sairastuneista ei havaittu korkeariskisinä pidettyjä HPV-DNA-tyyppejä. Tuloksen merkitys on epäselvä; aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu esimerkiksi hyvälaatuisten papilloomien ja kondyloomien, joihin liittyy HPV 6- tai 11-infektio ja joita on hoidettu säteilyllä, kehittyvän levyepiteelisyöviksi.

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 12/2012

Lähde: Mattila R, Rautava J, Syrjänen S. Human papillomavirus in oral atrophic lichen planus lesions. Oral Oncol 2012; 48(10): 980–4. http://dx.doi.org/10.1016/j.oraloncology.2012.04.009