Pelkäävien potilaiden hoitaminen haastaa hammaslääkärit. Hammashoitopelkoon tuleekin paneutua erikseen. Akuuttitilanteessa pelonhoito jää toiseksi, mutta muuten siihen kannattaa panostaa. Käytettävissä on sekä psykologisia että farmakologisia keinoja ja myös näiden yhdistelmiä.
Pelon synty on yleensä monen sisäisen ja ulkoisen tekijän summa. Hammashoitopelon sanotaan usein syntyvän lapsuusiässä, mutta joidenkin tutkimusten mukaan 30·50 % hammashoitopelosta kehittyy nuoruus- tai aikuisiässä. Pelko voi siis syntyä milloin vain. Lapsilla kokemukset ja malli ovat tärkeimpiä pelon syntyyn vaikuttavia tekijöitä, kun taas aikuisilla vaikuttavat useammin psykologiset tekijät.
Pelko voi saada monenlaisia ilmenemismuotoja: häpeää, arkuutta, vääriä luuloja tai fyysisiä reaktioita kuten tärinää, oksentamista, hikoilua, höpöttämistä ja valvomista.
– Pelko on sitä, mitä tapahtuu ihmisessä, joka sanoo pelkäävänsä, tiivistää Satu Lahti oppinsa.
Hammashoitopelko voi kohdistua konkreettisesti kipuun, puudutusneulaan, poraamiseen tai ääniin. Toisaalta pelko voi olla myös avuttomuuden, häpeän tunteen, pelkäämisen, poran lipsahtamisen tai turvotuksen pelkoa. Tärkeää onkin selvittää, mitä juuri kyseinen potilas pelkää.
Vuokko Anttosen ja Lahden mukaan pelon arviointiin käytetty aika maksaa itsensä takaisin. Potilaan tarkkailun lisäksi luennoitsijat kannustavat hammaslääkäreitä käyttämään pelkolomakkeita. Jo se, että pelko otetaan vakavasti selvittämällä sitä lomakkeiden avulla, auttaa potilasta hallitsemaan pelkoaan. MDAS-lomakkeella voidaan arvioida pelon tasoa ja VAS-lomakkeella eri toimenpiteisiin kohdistuvaa pelkoa. GFS -lomake puolestaan kuvaa muiden pelkojen voimakkuutta. Lapsipotilaiden pelkoa voidaan arvioida kuvakorttien ja lasten omien piirrosten avulla.
Hammashoitopelon psykologinen hoito perustuu luottamuksen rakentamiseen ja kontrollintunteen luomiseen. Kunkin potilaan hoitosuunnitelma on yksilöllinen ja perustuu yksilön pelon luonteeseen. Luottamuksen perustana ovat mielenkiinto potilaan pelkoa kohtaan, hyväksyntä, kuunteleminen ja ammattimainen toiminta. Kontrollintunteen luomiseen voivat auttaa kerro-näytä-tee -menetelmä, viittaaminen, peilin käyttö ja tieto tulevasta. Pelkoa voidaan hallita tiedollisin keinoin esimerkiksi ajan kulkua jaksottamalla ja kannustamalla. Fysiologisista keinoista tärkeimpiä ovat potilaan rentouttaminen ja kunnollisesta hengityksestä muistuttaminen.
– Pelkoa on vaikea hoitaa pois, mutta potilas voidaan opettaa pärjäämään sen kanssa, kuvailee Lahti pelonhoidon tavoitetta.
Välillä pelkopotilas tarvitsee tukea farmakologisista keinoista. Sedaatio edistää usein potilaan hyvinvointia ja vähentää tarvittaessa häiritsevää käyttäytymistä. Se voi olla myös avain psykologisen hoidon vasteelle. Anttosen mukaan esilääkityksen ja vuorovaikutuksen yhdistäminen on usein toimiva yhdistelmä erityisesti hoidon alkuvaiheessa. Puudutus puolestaan auttaa kipuun liittyvän pelon hallinnassa. Puudutus kannattaa tehdä hitaasti edeten ja varmistaa lääkkeen vaikutus yhteistyössä potilaan kanssa. Joitakin erityisryhmiä saatetaan joutua hoitamaan myös yleisanestesiassa, jonka jälkeen pelko- ja profylaktisen hoidon merkitys korostuu.
Luennoitsijoiden tärkeä viesti on, ettei pelonhoitoon tarvita tietynlaista persoonallisuutta, vaan kaikki voivat onnistua siinä. Hammaslääkärin omat ristiriitaiset tunteet pelkopotilaita kohtaan on myös hyvä tunnistaa. Pelkopotilaiden kohdalla tiimityön merkitys korostuu erityisesti, ja työpari on tärkeä voimavara.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 13/2012
Lähde: HLT, EHL Vuokko Anttosen ja prof. Satu Lahden luennot Apollonian Hammashoitopelon hoito -kurssilla 5.10.2012