Yksilöllisesti määritelty suun tutkimus- ja hoitoväli ylläpitää suunterveyttä ja on sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta riittävä ja kustannusvaikuttava. Juuri julkaistu Hyvä käytäntö -konsensussuositus suun tutkimus- ja hoitovälin määrittämisestä muistuttaa myös, että hoitovälit toteutuvat parhaiten silloin, kun ne sovitaan potilaan kanssa yhdessä ja potilas osallistuu päätöksentekoon.
Tutkimukset ja terveystarkastukset muodostavat neljänneksen kaikista suun terveydenhuollon toimenpiteistä Suomessa, ja niiden vuotuiset kokonaiskustannukset ovat noin 172 miljoonaa euroa. Tutkimusten kustannuksista kotitalouksien maksettavaksi jää yksityisessä hammashoidossa noin 77 % ja julkisessa noin 47 %. Oikeiden asioiden tekeminen oikea-aikaisesti on keskeistä, jotta resurssit riittävät.
Väli määritetään aina yksilöllisesti
Ensimmäinen hammaslääketieteen Hyvä käytäntö -suositus korostaa, että jokaiselle potilaalle tulee tehdä yksilöllinen suunnitelma ja huolellinen riskinarvio, joissa huomioidaan kokonaiselämäntilanne, suun terveydentila, terveyskäyttäytyminen ja pitkäaikaissairaudet. Yksittäisten toimenpiteiden suorittamisen sijaan pyrkimyksenä tulee olla kokonaisvaltainen näkemys ja suunterveyden elämänmittainen ylläpitäminen.
Lasten ja nuorten kehitysvaiheessa oleva hampaisto vaatii tiheämpää seurantaa kuin terveiden aikuisten suut, sillä kehittyvä purenta ja mahdollinen maitohammaskaries vaativat oikea-aikaista puuttumista. Lyhimmät tutkimus- ja hoitovälit ovat riskiryhmillä, joilla on suun sairauksien riskitekijöitä tai esimerkiksi suunterveyteen vaikuttava yleissairaus, kuten diabetes, lääkitys tai elämänhallinnan haasteita.
– Ikä ei ole määrittävä tekijä, eikä esimerkiksi pelkkä hampaiden reikiintymien. Suunterveyttä saatetaan seurata monesta eri syystä, kuten iensairauksien, limakalvojen, hampaiden kulumisen tai purennan takia, muistuttaa dosentti, erikoishammaslääkäri Marja Pöllänen.
Tutkimus sinänsä ei tuo terveyttä, vaan tutkimusvälien aikana tehdään tarpeen mukaan ylläpitohoitoa ja ennaltaehkäisevää hoitoa. Kustannustehokkainta hoitoa on ennaltaehkäisy ja omahoito kotona. Potilaalla on tärkeä rooli hoidon onnistumisessa ja jatkumisessa. Hoidon tavoitteet asetetaan yhdessä potilaan kanssa.
Muutoskohdat vaativat erityishuomiota
Tutkimus- ja hoitoväli voi muuttua vuosien kuluessa, ja riskinarvio tulee tehdä uudelleen esimerkiksi yleisterveyden ja sosioekonomisen tilanteen muuttuessa. Muutosten havaitsemisessa tarvitaan myös moniammatillista yhteistyötä, jotta suunterveyden riskinarvio pysyy ajantasaisena.
– On tärkeää, että potilas hakeutuisi ja ohjattaisiin suunterveyden arvioon, kun terveydentilassa tapahtuu muutoksia. Suun kunto voi romahtaa nopeastikin ja silloin suu voi toimia kehon infektioporttina, toteaa erikoishammaslääkäri Marja Pöllänen.
Hoidon jatkuvuuden turvaaminen on tärkeää elämän muutoskohdissa. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa täysi-ikäiseksi tuleminen, jolloin maksuton hoito terveyskeskuksessa päättyy, eläkkeelle siirtyminen ja kotihoidon tai erityisesti ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtyminen. Ammattilaisten tulee varmistaa, että potilas tai läheiset tietävät, miten jatkossa tulee toimia ja mikä on seuraavan suunterveyden hoitojakson suositeltu ajankohta. Suunterveyden tulee olla mukana myös palveluntarpeen arvioinnissa.
Jatkuvuutta tukevat myös pitkät hoitosuhteet. Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys (2022) omalääkärijärjestelmästä ja hoidon jatkuvuusmallista osoitti, että saman lääkärin hoitaessa potilasta hoidon laatu parani, potilastyytyväisyys lisääntyi ja sairastavuus, hoidon tarve ja kustannukset vähenivät. Suosituksessa todetaan, että hammashoidosta ei ole tehty vastaavaa selvitystä, mutta omahammaslääkärijärjestelmästä voisi olla vastaavia hyötyjä.
Lyhyesti Hyvä käytäntö -suosituksesta
Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian ja Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin laatimaHyvä käytäntö -konsensussuositus on tutkimusnäyttöön ja asiantuntija-arvioon perustuva suositus. Konsensusmenettelyä on käytetty tilanteissa, joissa tieteellistä tietoa on saatavilla rajallisesti. Hyvä käytäntö -konsensussuosituksen sisällöstä päätti 17 henkilön muodostama suosituspaneeli, johon kuului suun terveydenhuollon ammattilaisia. Lainsäädäntö asettaa velvoittavan vähimmäismäärän, ja siihen verrattuna konsensussuosituksen rooli on ohjaava.
Tutustu Suun tutkimus- ja hoitovälin määrittäminen Hyvä käytäntö -konsensussuositukseen Terveysportissa.
Lisätiedot:
Käypä hoito -toimittaja, dosentti, erikoihammaslääkäri Marja Pöllänen, etunimi.sukunimi@duodecim.fi, p. 040 723 5818
Konsensuspaneelin puheenjohtaja, professori Leo Tjäderhane, etunimi.sukunimi@helsinki.fi, p. 050 311 8028