Klodronaatti yhdessä bioaktiivisen lasin kanssa voi mahdollisesti korjata hammaskudostuhoja, estää hampaiden tukikudoksen tuhoutumista ja parantaa syvien ientaskujen kiinnittymistä. Erityisesti tällä voisi olla merkitystä ikäihmisten parodontiitin hoidossa. Näin kertoo FaL Kirsi Rosenqvistin tuore farmasian alaan kuuluva väitöstutkimus.
Tutkimuksen ensimmäisessä osassa selvitettiin systeemisesti annostellun klodronaatin luustovaikutuksia yli tuhannella rintasyöpäpotilaalla. Tutkimustulosten mukaan klodronaattihoito esti luun tiheyden laskua ja vähensi luuetäpesäkkeitä.
Toisessa osassa tutkittiin klodronaatin ja bioaktiivisen lasin yhdistelmää, ja sen luustovaikutuksia hammasluuhun parodontiitin jatkohoidossa pienellä kymmenen tutkimushenkilön ryhmällä. Lääkeaine tuotiin paikallisesti kudokseen bioaktiivisen lasin avulla, joka reagoi kudoksen kanssa. Bioaktiivista lasia, klodronaattia ja fysiologista keittosuolaliuosta sekoitettiin tahnaksi, joka sijoitettiin kymmeneksi minuutiksi ientaskuun.
Yhdistelmävalmistetta verrattiin paikallisesti annosteltuun bioaktiiviseen lasiin. Yhdistelmässä klodronaatin todettiin edistävän lasin bioaktiivisuutta, ja lisäksi muodostui kalsiumklodronaattia. Muun muassa kliinisten oireiden ja tutkimushenkilöiden kokeman hoitotyytyväisyyden perusteella yhdistelmävalmisteen todettiin olevan vähintään yhtä hyvä kuin bioaktiivisen lasin yksinään. Luunaineenvaihduntaa kuvaava osteoprotegerin väheni molempien hoitojen vaikutuksesta, mutta kuitenkin enemmän bioaktiivisella lasilla yksinään kuin yhdistelmävalmisteella. Yhdistelmävalmisteen todettiin myös vähentävän bioaktiivista lasia enemmän hampaiden herkkyyttä ulkoiselle ärsykkeelle.
Tutkijan mukaan hammastuhojen estämisen lisäksi bioaktiivisen lasin ja klodronaatin yhdistelmä saattaisi auttaa myös luuhun esim. syöpäleikkauksen yhteydessä syntyneiden kuoppien täyttämisessä.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 8/2014
Lähde: Rosenqvist, K. The effect of systemically and locally administered clodronate on bone quality. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto; 2014.